Anoreksiaa ikävä?

22 elokuuta 2016

Joskus huonoina päivinä kaipaan sitä. Päivä päivältä pieneneviä numeroita vaa´alla. Sitä mieletöntä kontrollintunnetta kun voin täydellisesti hallita sitä mitä suuhuni laitan ja mitä en. Pientä heikotusta ja kylmyyttä, mutta mitäpä sekään on sen rinnalla kun vaan saan kutistua rauhassa. Jokainen huomautus laihtumisesta on kuin palkinto hyvin tehdystä työstä. Koko elämä koostuu kiloista, kaloreista ja ruokapäiväkirjoista. Kun väsyttää Ana palaa luokseni ja kuiskii korvaani suloisia valheita siitä kuinka kaikki olisi paremmin jos seuraisin häntä ja lopettaisin  taas syömisen.


Mä en enää mahdu xs-kokoisiin farkkuihin tai voi ostaa kaikkia vaatteitani lastenosastolta. En ole enää "täydellinen anorektikko" osastokierteessä nenämahaletkussa.  Mutta mulla on onnellinen parisuhde, omakotitalo rakastamani miehen kanssa, ammatti, ihania ystäviä ja paljon harrastuksia joita jaksan taas harrastaa kun annan kropalleni riittävästi polttoainetta. No, mitkähän asiat tässä elämässä ovat oikeasti arvokkaita ja mitkä eivät? 

Mä en usko että kukaan nainen on aina 100% tyytyväinen omaan kroppaansa enkä ole minäkään. Aina voisi olla vähän hoikempi ja kiinteämpi eikö niin? Mulla on tälläisiä päiviä tosi paljon liittyen mun syömishäiriötaustaan ja kun masentaa joudun tekemään välillä hurjasti töitä sen eteen etten palaisi huonoille tavoille.  Välillä se onnistuu paremmin ja välillä huonommin, mutta toipuminen on pitkä prosessi jonka varrelle väistämättäkin mahtuu myös niitä epäonnistumisia. Ja koska niitä on tähän masennusjaksoon valitettavasti mahtunut ihan riittävästi päätin kirjoittaa tämän tekstin muistutukseksi lähinnä itselleni siitä miksi haluan joka aamu valita elämän sairauden sijasta.

On muutama asia, jotka ovat auttaneet mua oman vartaloni hyväksymisessä. Mä en ole koskaan erityisemmin tykännyt käyttää housuja, mutta pitkään käytin aina farkkuja siitä huolimatta koska niin kaikki muutkin tekivät. Lopulta tajusin, että saan pitää hameita ja mekkoja päivittäin jos siltä tuntuu ja näinkin pieni asia helpotti mua suuresti! Kukaan ei pakota käyttämään sellaisia vaatteita jotka eivät tunnu hyvältä. Kannustan teitä kaikkia pitämään juuri sellaisia vaatteita kuin itse haluatte ja joissa tunnette olonne kauniiksi, sillä sekin voi jo tehdä ihmeitä itsetunnolle.
Liikuntaa harrastavat ihmiset ovat tutkitusti tyytyväisempiä omaan kroppaansa kuin liikuntaa harrastamattomat ja minä ainakin allekirjoitan tämän. Mä tykkään kävelylenkeistä luonnossa ja ilman säännöllistä ulkoilua tunnen oloni tosi epämukavaksi. Lenkkeily piristää, auttaa painonhallinnassa ja ruokakin maistuu paremmin hyvistä yöunista puhumattakaan. Niin ja heitä se vaaka roskikseen! Se kertoo vain yhden merkityksettömän numeron eikä sitä miten kaunis ja ainutlaatuinen ihminen sinä olet. Opettele sen sijaan kuuntelemaan kehosi lähettämiä viestejä, kaipaako se tänään enemmän lepoa vai liikettä?

Ehkä se kaikkein suurin apu on ollut mun poikaystävä. Me tavattiin juuri kun olin päässyt puolen vuoden osastojaksolta kotiin eli ihan täydelliseen aikaan! Hetkessä mun elämään ilmestyi anoreksiaa huomattavasti mukavampaa seuraa joka vielä näin kolmen vuoden jälkeenkin jaksaa päivittäin muistuttaa kuinka kauniilta näytän. Varsinkin huonoina päivinä nuo pienet sanat tuntuvat tosi arvokkailta! Mutta ei siihen välttämättä poikaystävää tarvita vaan päinvastoin jokaisella meistä on lupa rakastaa itseään ja olla kroppaansa tyytyväinen ihan itse! :)

Mä uskon, että joudun painiskelemaan syömishäiriöajatusten kanssa vielä pitkään ja päätös terveydestä sairauden sijaan täytyy jaksaa tehdä joka aamu uudestaan. Mutta tiedän, että elämä ilman syömishäiriötä tulee olemaan kaiken sen ponnistelun arvoista. Ruoka maistuu paremmalta kuin laihuus tuntuu, syömistä ei tarvitse ansaita eikä vaa´an lukema määrittele sun ihmisarvoa. Tavoitellaan mielummin elämässä niitä oikeasti merkityksellisiä asioita näkyvien luiden sijasta! Terveisin, Kristiina. 

Neiti Elokuu

20 elokuuta 2016

Heippa! Heti kun me muutettiin tänne meidän uuteen taloon totesin, että täältä pihamaalta saa varmasti kivoja asukuvia ja tänään päätin sitä testata! Vanha navettarakennus on mun mielestä hyvä tausta ja sen värit sopii kauniisti yhteen tämän päälläni olevan mekon kanssa. Vai mitäs tykkäätte? Mä oon viime aikoina ottanut asukuvia ihan surkean vähän, mutta yritän nyt parantaa tapani! 


Mun sanat ei riitä kuvaamaan sitä kuinka paljon rakastan tätä mun uutta Liz Lisan mekkoa, se on niin kaunis ja sopii mun hiuksiin nätisti. Nämä syksyiset värit on kovasti mun mieleen. Mä en ole tainnut tästä mun uudesta tukasta vielä tänne kirjoittaa, mutta tämä on siis peruukki jonka ostin suomalaisesta nettikaupasta nimeltä Winkie Winkie. Mä kyllästyin siihen ainaiseen hiustenpidennyssirkukseen, oma tukka oli aina vähän eri sävyä kuin pidennykset ja niiden kihartaminen vei paljon aikaa. Laadukkaasta peruukista olen haaveillut jo pitkään ja nyt vihdoin sellaisen löysin. Pari minuuttia ja täydellinen kampaus on valmis! 


Mun sairaslomapäivät ovat kuluneet yllättävän hyvin, mulla on niin paljon kaikkia harrastuksia ettei tekemisestä ole pulaa, ennemmin kyse on ollut siitä että mihin virtaa riittää. Viime päivinä olen nimittäin ollut niin väsynyt että kaikki energia kuluu arjesta selviytymiseen, mutta onneksi saan rauhassa levätä ja kerätä voimia.  Tänään olen ollut jostain syystä tosi hyvällä tuulella vaikken ole mitään erityistä tehnytkään, on vaan ollut tosi kiitollinen ja onnellinen olo, sitä samaa fiilistä haluan toivottaa teillekin! Olisi tosi kiva kuulla mitä te tykkäsitte näistä asukuvista ja haluaisitteko nähdä niitä täällä enemmän? Kivaa viikonloppua, Kristiina. 

Ristiäislahja pienelle pojalle

08 elokuuta 2016

Heippa! Eilen vietettiin Tonin veljenpojan ristiäisiä ja lupasin jo aiemmin näyttää teille mitä tein pikkuiselle lahjaksi. Mä oon aina halunnut kutoa vauvan sukat, mutta mulla ei ole tähän asti ollut oikein ketään jolle niitä tehdä, joten heti kun kuulin että pieni poika syntyi innostuin sukkia kutomaan. Nämä ovat ns. junasukat joiden ruttuisen varren ansiosta sukkien pitäisi pysyä hyvin jalassa, tosin vähän muokkasin mallia. Lisäksi askartelin itse vielä kortin. Näitä oli tosi kiva tehdä ja lahjan saajakin ilahtui, joten kaikki meni hyvin! Oletteko te innostuneet tekemään käsitöitä? Kivaa alkanutta viikkoa toivottaa Kristiina! 

Sairaslomaa marraskuuhun

28 heinäkuuta 2016

Moi! Mä näin perjantaina mun lääkäriä, mistä kirjoitin jo aiemmin tässä postauksessa ja asiat menivät vähän niinkuin arvelinkin. Mielialat vaihtelevat nyt sen verran paljon, että olo on ajoittain tosi ahdistava, joten lääkäri kirjoitti mulle sairaslomaa marraskuun loppuun saakka. Lääkitystä pitää vaihtaa ja muutenkin seurailla mihin suuntaan tämä oireilu on menossa. Vähän tämän loman pituus järkytti aluksi, mutta se on oikeastaan ihan järkevää, sillä se helpottaa mm. raha-asioiden järjestelyä huomattavasti. Jos saikkua kirjoitetaan aina vaan kuukauden pätkiä joutuu tukea hakemaan Kelasta aina vaan uudestaan ja uudestaan eikä koskaan tiedä kuinka kauan asian käsittelyssä kestää. Omaa rahankäyttöään kun on aika vaikeaa suunnitella jos ei yhtään tiedä milloin rahaa tulee seuraavan kerran tilille. Ja muutenkin on helpottavaa tietää että on nyt aikaa levätä ja miettiä rauhassa mitä tulevaisuudessa haluan tehdä.

Kuvat WeIt
Mä tuun hulluksi, jos mä joudun istua kotona kuukausitolkulla tekemättä mitään, joten nyt olisi hyvät neuvot tarpeen! Mulle pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä millä saisin päiviin lisää sisältöä ja jonkinlaiset rutiinit. Olisiko teillä jotain hyviä ehdotuksia? Olen miettinyt löytyisikö netistä jotain kirjoituskursseja tai nettivalmennuksia vai pitäisikö keksiä joku muu uusi harrastus? Entä onko teillä kokemuksia mt-kuntoutujille tarkoitetuista työpajoista? Tärkeintä olisi se, että sitä hommaa voisi tehdä oman jaksamisen mukaan, niin ettei väsähdä liikaa, mutta joka haastaisi vähän tekemään jotain uutta säännöllisesti. Jos itse nyt saisit sairaslomaa marraskuun loppuun niin miten sen viettäisit? Kiitos hirmuisesti jos viitsit kommentoida, kivaa päivänjatkoa toivottaa Kristiina! 

Järven rannalla

26 heinäkuuta 2016

Heippa! Eräänä kauniina kesäiltana lähdettiin Tonin kanssa käymään mun vanhempien vuokraamalla kesämökillä ja meillä oli tosi mukava reissu. Grillattiin, uitiin ja saunottiin, järvivesi oli kyllä jäätävän kylmää mutta se ei menoa haitannut, oli kiva myös päästä saunaan pitkästä aikaa kun sellaista ei täällä meidän uudessa kodissa vielä ole. Ollaan meidän perheenkesken oltu kesämökillä melkein joka vuosi ja parhaat lapsuusmuistoni sijoittuvat ehdottomasti Lappajärven rannalle. On ihanaa että meillä on tämä perinne edelleen vaikka en ole enää pariin vuoteen asunut kotona. 

Mun kiinanpystykorva Misty oli myös äidin ja isän mukana sillä se asuu heidän luonaan, oli ihanaa nähdä kuinka sekin nautti ulkona istuskelusta. Tämä postaus olkoon kuvapainotteinen, näihin kuviin tiivistyy hyvin meidän miniloma! 


Tonilla alkoi eilen taas työt kuukauden kesäloman jälkeen mikä herätti vähän siihen, että kyllä se syksy ja arki pikkuhiljaa lähestyy. Syksy on mun lempi vuodenaika, joten sen tuleminen tuntuu oikeastaan vaan mukavalta, mutta vielä hetken saa onneksi fiilistellä aurinkoisia päiviä! Olisi kiva kuulla miten te olette viettäneet kesää, ootteko olleet töissä vai vaan lomalla? Kivaa tiistaipäivää toivottaa Kristiina. 

Kesäfiiliksiä

18 heinäkuuta 2016

Moi! Mä päätin edellistä postausta kirjoittaessani, että lopetan blogista stressaamisen ja se on toiminut juuri niinkuin toivoinkin, nimittäin nyt on ollut jo monena päivänä hirveä hinku päästä kirjoittamaan! Jäin tosiaan sairaslomalle kesäkuun lopulla opiskelun, töiden ja muuttostressin uuvuttamana ja sitä kirjoitettiin mulle heinäkuun loppuun. Aloitin terapian alkukesästä ja sen lisäksi mulla on mielialalääkitys, johon tehtiin nyt muutoksia, jotta masennus saataisiin taas hetkeksi helpottamaan. Huomenna mulla on lääkärille kontrollikäynti, jossa sitten pohditaan onko olo jo parempi.


No ikävä kyllä olotilassa ei vieläkään ole kehumista, tosi paljon on taas mielialat heitelleet. Joo mieli on jo vähän levänneempi kun oon nukkunut paremmin, mutta aloitekyvyn ja jaksamisen kanssa on edelleen vaikeuksia ja ajatukset on aika synkkiä enkä siksi koe olevani vielä työkykyinen. Välillä taas menee liiankin lujaa..Toki tiedostan, ettei ne lääkkeet yksinään ole se ratkaisu ja siksi mulla onkin tuo terapia, mutta kyllä oon huomannut että ne näitä bipolaarihäiriön jaksoja helpottavat. Oon ollut myös tosi ahdistunut eikä siihen ole meinannut auttaa oikein mikään muu kuin ottaa tarvittava ja alkaa nukkumaan.  Herättyä olo on yleensä jo vähän parempi. Lääkäri suositteli, että jos ei tämä lääkitys toimi niin tehdään sen suhteen sitten isompia muutoksia, mutta hän  jää pian lomalle eikä hän vaihda mitään pillereitä ellei hän ole jatkuvasti tavoitettavissa siltä varalta että lääke ei mulle sovikaan, joten veikkaan että saan nyt aluksi vaan lisää sairaslomaa ainakin siihen asti että hän palaa takaisin töihin.

Kesät on ollut mulle jostain syystä viime vuosina aika hankalia. Kesää odotetaan innolla monta kuukautta ja niin teen itsekin, mutta odotukset ja todellisuus eivät aina kohtaa. Hyvää fiilistä, festareita, yöttömiä öitä ja jäätelöä? Oon sairaslomalla ja maannut valtaosan ajastani sängyssä uupuneena ja ahdistuneena, ikkuna lakanalla peitettynä ettei auringonvalo jatkuvasti muistuttaisi siitä, että mun pitäisi olla jossain ihan muualla kuin sängynpohjalla. Joo vähän kärjistäen, mutta kyllä sitä aina vähän pettyy kun ei asiat mene niinkuin on niin kovasti toivonut samaan aikaan kun muut ikäiseni elävät niitä ihania kesiä, joita muistellen jaksetaan taas pitkän talven ylitse. Mutta näillä mennään mitä on annettu ja oman jaksamisen mukaan oon kyllä ulkoillut (pelannut Pokemon Go.ta :-D) nähnyt kavereita ja käytiin me Tonin kanssa siellä Helsingissäkin että on niitä kivojakin päiviä toki ollut ja niistä olen hirmu kiitollinen! :)

Mä oon taas kutonut ja askarrellut paljon, siinä kuluu aika mukavasti ja tunnen että olen saanut ainakin jotain näkyvää aikaiseksi. Tykkään yllättää ihmisiä tekemilläni korteilla tai vaikka villasukilla ja saan hyvän mielen siitä kun ystävä tai perheenjäsen ilahtuu lahjastaan. Tällä hetkellä valmistelen yhtä ristiäislahjaa, kiinnostaisiko teitä nähdä täällä käsityöjuttuja? Nyt lähden käymään kaupassa ja sitten teen ruokaa, kivaa torstaipäivää sinulle toivottaa Kristiina! 

Bloggaajasta Vloggaajaksi?

05 heinäkuuta 2016

Moi! Mä en oo valitettavasti saanut bloggaamisesta sitä hyvää fiilistä enää pitkään aikaan minkä takia täällä on ollut hiljaista. Se valtava intohimo ja palo tätä harrastusta kohtaan on vähitellen hiipunut ja se on tosi monen sattumuksen summa. Tämä blogi on mulle ihan hirmuisen tärkeä, me ollaan käyty läpi tosi monenlaisia vaiheita ja selvitty yhdessä silloinkin kun on ollut tosi vaikeaa ja ajatuskin tämän blogin lopettamisesta saa mut itkemään. Tästä syystä mä en aio tehdä tämän suhteen mitään hätiköityjä päätöksiä, vaan annan ajan kulua ja kirjoittelen tänne kun siltä tuntuu, mutta en enää aio stressata sitä että voi kun pitäisi postata ja mua ei kiinnosta yhtään. Väkisin vääntäminen näkyy postausten läpi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.

Oon jo useamman kuukauden pyöritellyt päässäni ajatusta siitä, että palaisin taas aktiivisesti Youtube-videoiden pariin ja niinkuin joku teistä on ehkä huomannutkin olen nyt lyhyen aikavälin sisällä julkaissut jo useamman videon. Halusin kanavalleni selkeän teeman ja päätin että videoissani keskityn intohimooni japanilaista gyaru-muotia kohtaan, jonkin verran haluan puhua myös näistä mielenterveysaiheista, sillä ne ovat myös osa elämääni. Tavoitteenani on, että kanavaltani löytyisi tyttömäistä hömppää ja vakavempia aiheita sopivassa suhteessa. 

Videoiden tekemisessä viehättää se tietynlainen helppous, kun aihe on valmiina niin kamera käteen ja kuvaamaan! Ei ole väliä sataako vai paistaako, sillä sisälläkin videon kuvaaminen onnistuu kunhan vaan on hyvä valaistus. Esimerkiksi asukuvien ottamista vihaan yli kaiken (sään pitää olla oikea, asun kunnossa, löytää kuvauspaikka ja olla joku joka ottaa kuvat)  ja se on yksi syy miksi bloggaus ei inspiroi, niitä kun aina niin kovasti toivotaan. Jos haluan esitellä jonkin tuotteen, mielummin näytän sen kuin otan siitä miljoona muka niin hienoa kuvaa ja kirjoitan siitä pari sanaa. Videoiden kautta välittyy myös sellainen aitous mitä ei blogitekstistä välttämättä aina saa irti, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Mä oon aina tykännyt keskustella ja kameralle puhuminen tuntuu luontevalta. 

Mun suunnitelma on nyt se, että kuuntelen itseäni ja teen sitä mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Jos tekee mieli kirjoittaa ja ottaa kuvia niin bloggaan ja kuvaan videoita kun siltä tuntuu. Uskon, että tämä on kaikista paras ratkaisu myös teidän kannalta! :) 

Mikäli haluat seurata mun elämää mahdollisimman monipuolisesti, niin suosittelen että tilaat mun kanavan, sinne pääset klikkaamalla nimeäni.  Mikäli tykkäät lukea vain kirjoituksiani niin täältä ne löytyvät! Julkaisen jokaisen uuden videoni blogin Facebook-sivuilla joten kannattaa tykätä sivusta niin näet milloin olen videon kuvannut, sieltä löydät myös blogipostaukset. Laitan tähän alle vielä videon, jossa kerron kuulumisiani ja vähän lisää siitä miksi bloggaus ei enää innosta niinkuin ennen. Teidän palaute on mulle hirmuisen tärkeää, joten kertokaa mitä olette tästä videoasiasta mieltä! Kivaa loppuviikkoa toivottaa Kristiina. 



                     
Made With Love By The Dutch Lady Designs