Pastellinsävyjä kevääseen

Heippa ja oikein kivaa uutta viikkoa! Pahoittelut ettei minusta ole hetkeen kuulunut mitään, mutta olen ollut kipeänä, vasta nyt yli viikon sairastamisen jälkeen alkaa tuntua siltä että olo alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Onneksi niin sillä tämä huonovointisuus alkaa todella käymään hermoille kun to do-lista on kilometrin pituinen, mutta mitään ei pysty tekemään kun olo on niin uupunut ja kipeä. Mutta keskitytään täällä blogissa nyt kivempiin juttuihin! 

Kevät on inspiroivaa aikaa niin pukeutumisen kuin kodin sisustamisenkin suhteen, kaikki vaaleat värit tuntuvat niin ihanan raikkailta ja takinkin saa pikkuhiljaa vaihtaa kevyempään. Etenkin vaaleanpunainen tuntuu olevan oikein tämän kevään hitti ja olen siihen itsekin kovasti ihastunut. Pastellivärit tuntuvat ylipäätään olevan suosittuja tähän aikaan vuodesta ja ovathan ne ihanaa vaihtelua talven tummiin sävyihin. Olen selannut eri nettikauppoja ja kierrellyt ostoskeskuksissa etsien kevät fiilikseeni sopivia juttuja ja kun Esprit laittoi minulle viestiä yhteistyön merkeissä niin kovin innoissani lähdin tutustumaan heidän tuotevalikoimaansa. Suosikeistani kasasin tämän kollaasin, eikö olekin ihania värejä! 


Kun selasin postauksia viime keväältä huomasin, että aika lailla samat jutut viehättää vuodesta toiseen, esimerkiksi tässä postauksessa olevat kuvat miellyttävät kovasti mun silmää edelleen. Sekä sisustuksessa että mun vaatekaapissa perusvärit ovat vaaleita, joten niihin on helppoa yhdistellä eri värejä ja kuoseja sesongin mukaan. Vaaleanpunainen kuuluu aina mun kevääseen, mutta tänä vuonna olen ihastunut myös vaaleanvihreään,-ja siniseen niinkuin yllä olevasta kollaasistakin voi huomata. Olenkin nyt vaihtanut meidän kodin värejä keväisempiin ja ihastuin erityisesti Espritin olohuoneen tekstiileihin, kuten verhoihin ja tyynyihin. Videopostausta meidän kodista on toivottu paljon ja sellainen on varmasti tulossa kunhan täällä näyttää mun silmään valmiilta eli koittakaahan malttaa vielä heti! :) Nyt painun takaisin sänkyyn flunssaa parantelemaan, mukavaa tiistaipäivää toivottaa Kristiina! 

Onko siellä muita pastelliväreihin hurahtaneita?

Vinkkejä ihonhoitoon

Heippa! Esittelin aiemmin kosmetiikkalaukkuni suosikit ja sen yhteydessä pyydettiin että olisin postauksessa kertonut tarkemmin ihonhoidostani ja päätin omistaa aiheelle ihan oman postauksen. 

Olen siitä onnekas, että ihoni on ollu aina melko hyvässä kunnossa tai ainakin olen välttynyt aknelta, atooppiselta iholta ja muilta suuremmilta vaivoilta. Sen sijaan mun iho on aika kuiva mikä tietenkin korostuu erityisesti talvella, iho hilseilee ja punoittaa helposti. Ihonhoidon suhteen olen kuitenkin aika joustava, en vanno tiettyjen tuotteiden nimeen vaan testaan mielelläni eri vaihtoehtoja, tai ehkä en vaan ole vielä löytänyt juuri niitä mulle ihan täydellisiä. 


Päivittäiset ihonhoitorutiinini:

Pesen kasvot aamulla ja illalla, kuivaan pyyhkeeseen ja levitän kosteusvoidetta. Pyrin juomaan paljon vettä mikä tekee hyvää iholle ja ihan koko kropalle. Saan rasvaisesta ja epäterveellisestä ruuasta heti finnejä, joten yritän jättää ne aika minimiin. Kuorin ihoni pari kertaa viikossa, mutta sen useammin se ei kannata, sillä ainakin mun ihoa se tuntuu kuivattavan entisestään. Koska mun iho on tosi kuiva niin varmaan se tärkein rutiini on juurikin se kasvovoiteen levittäminen aamuin illoin, iltaisin laitan sitä parikin kertaa ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä mulla on käytössä Benecosin kasvovoide. Jos mulla on ripsienpidennykset niin käytän silmämeikin puhdistuksen apuna kosteuspyyhkeitä, jotta en vahingossakaan hinkkaa silmiä niin että ripset voivat irrota. 

Mulla ei ole tiettyjä tuotteita joita käyttäisin aina ja päivittäiset rutiinitkin vähän vaihtelevat ihon kunnon mukaan. Esimerkiksi kesällä ihoni ei tarvitse niin paljon kosteutusta ja jos kasvoihin ilmestyy näppyjä yritän kiinnittää vielä erityisesti huomiota kasvojen puhdistukseen. En koskaan jätä meikkejä kasvoille vaan pesen ne pois viimeistään ennen nukkumaanmenoa ja viikonloppuisin kun olen kotona en meikkaa ollenkaan vaan annan ihon hengittää. 

Vinkkejä ihonhoitoon: 

Muista vaihtaa tyynynliina ja pyyhkeet säännöllisesti, ettei iholle pääse bakteereita, myös älypuhelimen näyttö kannattaa tästä syystä aika ajoin puhdistaa. Vältä sokeristen,-ja rasvaisten herkkujen syömistä, huonoja yöunia ja stressiä, kaikki tämä vaikuttaa negatiivisesti myös ihoosi. Muista juoda paljon vettä, huolehtia terveellisen ravinnon saanista sekä liikunnasta, raittiissa ulkoilmassa liikkuminen tekee hyvää koko kropalle ja tottakai mielellekin. Eri vihannekset ja hedelmät puhdistavat, heleyttävät ja kirkastavat ihoa, joten suosi niitä. Vältä ihon turhaa koskettelua ja jos nyt joku näppylä on pakko nitistää niin muista desinfioida kätesi ennen ja jälkeen toimenpiteen ettei epäpuhtaudet siirry eteenpäin. 

Näillä rutiineilla ja vinkeillä oma ihoni pysyy hyvässä kunnossa, eikä se mun mielestä mitään tämän ihmeempää vaadi ellei tosiaan pohjalla ole jotain hankalampia iho-ongelmia. Olisi kiva kuulla millaisia ovat teidän ihonhoitorutiinit ja mitkä tuotteet te olette todenneet teille parhaiten toimiviksi! Kivaa uutta viikkoa! 

Kokemuksia psykoterapiasta

Halusin kirjoittaa vähän omia kokemuksiani psykoterapiasta, sillä ihmisillä tuntuu olevan siitä  paljon kysyttävää ja ehkä ennakkoluulojakin, vaikka terapiaan hakeudutaan aina vaan useammin.  Mitä on psykoterapia, kuka siellä voi käydä ja mistä syystä? Entä voiko siitä oikeasti olla apua?

Mitä on psykoterapia?

Psykoterapia on terveydenhuollon tavoitteellista toimintaa, jolla hoidetaan psyykkisiä vaikeuksia psykologisin menetelmin. Psykoterapiassa hankalia asioita prosessoidaan keskustelemalla, tarvittaessa voidaan käyttää erilaisia oireita tuottavien toimintatapojen tunnistamista ja muuttamista helpottavia harjoitteita.
Eri psykoterapiasuuntauksia on useita ja ne poikkeavat taustateoriansa ja lähestymistapansa suhteen, itse kävin ensin psykodynaamisessa psykoterapiassa, mutta se osoittautui ajanmyötä minulle vääränlaiseksi ja nykyään käyn kognitiivisessa psykoterapiassa, josta saa enemmän sellaisia konkreettisia neuvoja ja työkaluja arjen haasteisiin. Mielestäni on kuitenkin tärkeintä keskittyä löytämään se juuri sinulle sopiva terapeutti, sillä jos teidän kemiat ei kohtaa on aika yhdentekevää millaisiin asioihin hän on erikoistunut.


Miksi aloitin terapian?

Mä sairastin 16-vuotiaana anoreksian ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö jonka takia kävin viikottain sairaanhoitajan tukikäynneillä, mutta yhdessä lääkärin kanssa tultiin siihen tulokseen ettei sairaanhoitajalla ole riittävää ammattitaitoa ja koulutusta mun auttamiseen. Tarvittiin ihminen jolla on enemmän kokemusta tästä diagnoosista ja lopulta löysin nykyisen kriisi,-ja traumaterapeuttini jolla on asiakkaana monia ihmisiä jolla on tämä sama diagnoosi.

Puolen vuoden osastojakso anoreksiaa sairastaessani oli mulle niin nuorena tosi rankka ja vähän pelottavakin kokemus, josta jäi mulle monenlaista traumaa, joten traumaterapeutti on ollut oikea ihminen mua auttamaan. Lisäksi terapiassa ollaan käsitelty aika paljon sitä miltä tuntuu saada tälläinen diagnoosi näin nuorena ja millä keinoilla pystyisin alkaa elämään normaalia elämää sairaudesta huolimatta. Mulla on ajoittain voimakasta ahdistuneisuutta ja myös siihen olen terapiasta saanut apua. Vaikka pääpaino on noissa asioissa niin tosi paljon puhutaan ihan arkisista jutuista, ei terapiassa käyminen tarkoita sitä että joka käynnillä täytyisi olla jokin uusi kriisi jota aletaan käsitellä vaikka niin ainakin minä aluksi ajattelin! :D

Miten terapiaan hakeudutaan?

Psykoterapiaan voi hakeutua yksityisesti varaamalla ajan suoraan psykoterapeutilta tai sitä voi hakea terveydenhuollon yksikön lähetteellä Kelan kuntoutuksena, kuten minulle haettiin. Asiakas etsii terapeutin aina itse ja käyntimaksu on keskimäärin 60-150€ kerta terapiamuodosta ja terapeutin koulutuksesta riippuen. Ryhmäterapia on halvempaa ja sitäkin olen kokeillut mutta se ei ollut yhtään mun juttu vaan haluan keskustella asioista kahden kesken terapeutin kanssa. Saat itse valita kuinka usein haluat terapiassa käydä ja kuinka pitkään, itse käyn kerran viikossa ja aloitan pian toisen vuoteni.

Onko terapiasta jotain apua?

Mä voin yhtään liioittelematta sanoa että terapia on ollut mulle ihan pelastus, mä en tällä hetkellä varmasti voisi näin hyvin ilman sitä. Niin moni sellainen asia joka on ennen päivittäin painanut mun mieltä ja saanut mut masentumaan on saatu purettua pois mun mielestä minkä ansiosta olen pystynyt menemään elämässä eteenpäin. Olen oppinut ymmärtämään paremmin mun tunteita ja ajatuksia, pystyn luottamaan itseeni enemmän ja mun itsetunto on parantunut huomattavasti.
Terveitä ahdistuksenhallintakeinoja opettelemalla mun ajoittainen paha olo pysyy paremmin hallinnassa enkä enää pura sitä huonoilla tavoilla. Osastohoitoakaan en ole tarvinnut enää kertaakaan terapian aloittamisen jälkeen, mulla on turvallinen olo kun tiedän että pääsen kerran viikossa purkamaan ajatuksiani ja että joku seuraa vointiani.

Mä suosittelen lämpimästi terapiaa ihan jokaiselle joka kokee että elämässä on joskus tapahtunut tai tulee tapahtumaan sellaisia asioita joita olisi hyvä käsitellä ammattilaisen kanssa. Sulla ei tarvitse olla mielenterveysongelmia vaan terapiassa voidaan käsitellä esimerkiksi ihmissuhteita, läheisen sairastamista, omia pelkoja, stressinaiheita ja arjen haasteita tai ihan mitä tahansa mistä sä vaan haluat puhua. Joo terapia maksaa, mutta mun mielestä itseensä ja omaan terveyteensä voi rahaa kyllä hyvillä mielin sijoittaa enkä mä ainakaan pysty saamaani apua mitenkään mittaamaan rahassa. Toivottavasti tästä tekstistä oli jollekin apua ja hirmuisesti tsemppiä kaikille tämän asian kanssa painiville! 

Oletko sinä joskus ollut terapiassa tai suunnitteletko sinne menemistä? Jos on jotain kysyttävää aiheesta niin vastaan mielelläni! :)

Mistä apua opiskelijan uupumukseen?

Heippa! Rakastan kirjoittaa syvällisiä tekstejä joista toivottavasti on myös lukijalle hyötyä ja päätin nyt kokeilla tällaista postaussarjaa jossa keskityn mielenterveyteen, mielenterveysongelmiin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, sillä mulla on paljon omakohtaisia kokemuksia tästä aihepiiristä. Tänään haluan puhua vähän opiskelijan uupumuksesta ja mistä sain siihen apua. 

Valmistuin viime keväänä aikuiskoulutuksesta myyntityöhön erikoistuneeksi merkonomiksi, enkä vieläkään ymmärrä että millä voimilla. Kun aloitin opiskelut olin juuri saanut kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin mikä tuntui maailmanlopulta ja sairauden kanssa oli tuolloin aika epävakaata. Vaikka taustalla ei olisi edes mitään sen vakavampaa niin opiskelija saattaa uupua loputtomalta tuntuvan työmäärän ja stressin takia, tässä postauksessa kerron omat vinkkini jotka auttoivat mun stressiin ja uupumukseen. 

Mistä tietää olevansa uupunut?

Mulla selkein merkki on ollut erilaiset univaikeudet, uni ei tule, näen painajaisia tai kun herään aamuyöllä en enää nukahdakaan uudestaan. Ruoka ei maistunut tai söin suruuni, väsytti jatkuvasti ja pinna oli kireällä. En jaksanut keskittyä koulunkäyntiin tai etätehtäviin mikä vaan pahensi jo valmiiksi epätoivoista oloa, on ahdistavaa tajuta ettei oikein ole oma itsensä muttei tiedä mikä oloa helpottaisi. 


Kerro opettajalle tai opinto-ohjaajalle tilanteestasi: 

Mulla on tästä sekä tosi hyviä että tosi huonoja kokemuksia. Vastaavanlaisessa tilanteessa ylä-asteella ja lukiossa mua ei osattu auttaa ollenkaan, mutta sen sijaan tuolla aikuiskoulutuksessa mun opettaja oli tosi ihana ja ymmärtäväinen ja yhdessä tehtiin mulle oma opetussuunnitelma ja venytettiin vuoden opinnot kahteen vuoteen. Yritä löytää koulustasi joku opettaja johon luotat ja jutelkaa yhdessä asiasta, yleensä jo se helpottaa kun ei enää ole asian kanssa ihan yksin. Miettikää yhdessä miten saisitte hartioillasi olevaa taakkaa kevyemmäksi, voisiko etätehtäviin saada vähän pitemmän palautusajan tai voisiko opintoja tehdä enemmän vaikka kotoa käsin?

Hae ulkopuolista apua: 

Mä olin jo valmiiksi hoidon piirissä eli kävin ajoittain psykiatrilla ja viikottain sairaanhoitajan juttusilla ja ehkä ne viikottaiset tukikäynnit oli mulle kaikkein arvokkaimpia. Moni luulee, että psykologilla tms. voi käydä vain jos on jotain "oikeita ongelmia" mutta ihan yhtälailla siellä voi käydä jos on esimerkiksi uupumusta, nykyään monissa kouluissakin on omat psykologinsa joille voi mennä juttelemaan ja siihen haluan kannustaa ihan jokaista. 
Kun se oikea ihminen löytyy niin ei oikeasti tarvitse stressata mistä sitä puhuisi vaan itsekin uskalsin purkaa omalleni ihan arkisia juttuja. Samoja asioita jotka voisi ehkä kertoa ystävälle, mutta kun kertoo ne jollekin ulkopuoliselle on hänellä usein antaa parempia neuvoja sillä hänellä ei ole sinuun samanlaista tunnesidettä kuin jollain läheiselläsi ja hän näkee tilanteen ulkopuolisen silmin. 


Pidä itsestäsi parempaa huolta:

Kun mun olisi pitänyt pysähtyä painoin kaasun pohjaan minkä seurauksena sain heti valmistuttuani vuoden sairaslomaa uupumukseeni, jota on mulla nyt vielä kesäkuun loppuun. Älä tee niinkuin minä tein vaan tee niinkuin mä sanon! :D Ihan oikeasti, on niin paljon fiksumpaa puhaltaa peli poikki ja ottaa vaikka kuukausi sairaslomaa, levätä ja hoitaa itsensä kuntoon kun paahtaa menemään puolikuolleena. Anna itsellesi aikaa, maailma ei kaadu pieneen breikkiin kun sen sijaan tuntuu turhauttavalta olla vuosi sairauspäivärahalla jonka aikana ei saa tehdä edes mitään keikkatöitä vaikka vointi antaisi periksi. 
Anna itsesi levätä, tee asioita jotka tekevät sut iloiseksi, huolehdi siitä että syöt hyvin ja harrastat liikuntaa josta tykkäät, itsestäänselvyyksiä ehkä joo mutta oikeasti niin tärkeitä. Mä kävin opiskeluaikoina joogassa ja siitä oli mulle tosi paljon apua. Yritä sinäkin löytää itsellesi jokin oma juttu, joka vie ajatukset pois ikävistä asioita, antaa energiaa ja hyvää fiilistä. 

Milloin olo helpottaa?

Toiset toipuvat uupumuksesta nopeammin kuin toiset, tärkeintä on mennä päivä kerrallaan ja antaa itselleen aikaa. Älä jää asian kanssa yksin, jos vierastat kovasti ulkopuolista apua niin kerrothan väsymyksestä edes läheisillesi, ettet jää asian kanssa ihan yksin. Se että näissä yhteiskunnan paineissa joskus väsähtää ei tee sinusta heikkoa. Mulla on jo tämän diagnoosinkin takia taipumusta uupua helposti ja mun mielestä se täytyy pitää mielessä eikä toistaa samoja virheitä uudestaan, mutta sille ei saa antaa liikaa valtaa, sillä olet vahvempi kuin luulet ja pystyt mihin tahansa kun vaan jaksat uskoa itseesi. Tästäkin kyllä selvitään! 

Oletteko te joskus kärsineet uupumuksesta ja kuinka siitä selvisitte? Olisi myös kiva kuulla kiinnostaako tämän tyyppiset postaukset myös jatkossa! :)

Tänään olen onnellinen


Halusin vaan kertoa että mä olen tällä hetkellä ihan älyttömän onnellinen ja kiitollinen siitä että voin paremmin. Pitkästä aikaa tunnen oikeasti olevani elossa enkä vain epätoivoisesti yritä selviytyä päivästä toiseen. Tunnen olevani enemmän oma itseni kuin pitkään aikaan ja jaksan taas innostua asioista entiseen tapaani.

Kun mennään ajassa taaksepäin niin koen että pari vuotta sitten kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin saaminen vaikutti muhun tosi negatiivisesti. Mun silloinen lääkäri joka diagnoosin antoi suorastaan pelotteli mua kuinka vakava asia tämä diagnoosi on ja kuinka moni on joutunut nuorena sairaseläkkeelle tämän takia ja nyt näin jälkeenpäin ymmärrän että mä oikeasti vähän säikähdin sitä ja hetkeksi luovutin, koska ajattelin että mullekin sitten varmaan käy samalla tavalla. Ihan turhaa edes yrittää kun mun loppuelämä tulee kuitenkin olemaan tätä sairastamista, ajattelin. Toki oli tärkeää saada diagnoosi jotta voin saada oikeanlaista hoitoa, mutta lääkäri olisi ehkä voinut hoitaa asian vähän toisella tavalla.

Sain viime keväänä uuden lääkärin ja terapeutin ja he päinvastoin toivat esille sitä että tämä sairaus on hyvin hoidettavissa ja että ihan varmasti saan elämäni takaisin terapian, oikean lääkityksen ja hyvinvointiani tukevien rutiinien avulla. Etenkin terapeuttini on niin ihanan positiivinen ja toiveikas että se on vähitellen tarttunut minuunkin. Kun aiemmin musta tuntui että olen vaan täysin tämän sairauden armoilla niin nyt ymmärrän että mä voin oikeasti vaikuttaa vointiini hurjasti esimerkiksi niillä terveellisillä elämäntavoilla.
Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin esimerkiksi se liikunta ja terveellinen ruokavalio on mielen hyvinvoinnin kannalta tosi tärkeää ja olenkin nyt yrittänyt kiinnittää siihen erityisesti huomiota. Niinkuin tässä postauksessa kerroin niin koen että suurin syy mun tasapainoisemmalle fiilikselle on kuitenkin tuo mielialalääkityksen vähentäminen minkä ansiosta se kamala lääketokkura jossa elin pitkään on nyt onneksi alkanut haihtumaan.

Tiedän että tähän sairauteen kuuluu nousut ja laskut ja alttius sairausjaksoille tulee mulla olemaan todennäköisesti aina, mutta nyt haluan nauttia tästä paremmasta jaksosta hyvillä mielin. Auringonpaisteessa ei kannata seisoa sateenvarjon alla ja odottaa koska alkaa taas satamaan. Kivaa sunnuntaipäivää toivottaa Kristiina! 

Lapland Diaries Part 2.


Palataan vielä yhden postauksen verran meidän Levin reissuun, sillä niinkuin aiemmin mainitsin niin kuvia tuli sieltä otettua aika paljon. Me tultiin eilen iltapäivällä kotiin ja vaikka meidän loma oli aivan ihana niin tuntuu kyllä hyvältä olla kotona. Niin ihanaa kun perheen kanssa olikin viettää aikaa niin kun yhdessä mökissä on tarpeeksi monta ihmistä se alkaa loppuviikosta jo vähän väsyttää joten nyt tuntuu tosi hyvältä olla yksin omassa työhuoneessa kaikessa rauhassa kirjoittamassa tätä postausta! :) Muutenkin, mä odotan kevättä tosi paljon joten oli ihanaa tulla omaan kotipihaan missä aurinko jo lämmittää ja lunta on huomattavasti vähemmän. 


Nyt onkin sitten aika siirtyä täällä blogissa muihin juttuihin, ehkäpä tuo kevätaurinko innostaisi taas asukuvienkin ottoon pitkästä aikaa! Tuolla ulkona on tänäänkin niin kaunis sää, että taidan lähteä vähän ulkoilemaan tästä tietokoneen äärestä. Mukavaa lauantaipäivää toivottaa Kristiina! 

Vinkkejä vegaaniksi ryhtyvälle

Heippa! Multa on pyydetty paljon vegaaniaiheisia  postauksia, joten ajattelin jakaa parhaat vinkkini aloitteleville vegaaneille tai aiheesta muuten kiinnostuneille. Toivottavasti tästä on jollekin apua, tässä muutama asia jotka olen itse kokenut tarpeelliseksi pitää mielessä vegaanielämää aloitellessa. Lisää mun ajatuksia vegaaniksi ryhtymisestä voit lukea täältä.

 Aloita vähitellen äläkä ole liian ankara itsellesi. 

Tämä on sellainen asia, jonka mä toivon että joku olisi kertonut mulle ihan ensimmäisenä. Mä osaan nimittäin olla todella armoton itselleni ja menin aluksi ihan paniikkiin kun jälkeenpäin tajusin syöneeni jotain missä olikin joku ei vegaaninen lisäaine ja välillä musta tuntui siltä etten uskalla syödä enää mitään jos ruuassa nyt kuitenkin on jotain "kiellettyä" vaikka kyseinen ruoka-aine löytyisikin Vegaanituotteet-listalta ja olisin tuoteselosteen lukenut varmuuden vuoksi  vielä sataan kertaan läpi. 

Jossain vaiheessa tajusin että alan olla ruuan suhteen yhtä hysteerinen ja pakkomielteinen kuin vuosia sitten anoreksiaan sairastuneena ja ymmärsin että näin ei voi jatkua. Nykyään osaan onneksi jo ottaa rennommin ja ymmärrän ettei maailma kaadu vaikka söisin jotain ruokavaliooni kuulumatonta. Mun mielestä moni suhtautuu tähän asiaan jotenkin liian vakavasti ja kaipaisin enemmän sellaista iloa ja rentoutta eikä toisten tai omien syömisten pakonomaista kyttäämistä ja arvostelemista. Tykkään esimerkiksi kovasti Facebookista löytyvän Sipsikaljavegaanit-ryhmän meiningistä, siellä keskitytään olennaiseen eli hyvään vegaaniseen ruokaan ilman turhaa nipottamista. 


♡ Ota selvää asioista ja käytä internettiä apunasi. 

Kuten mikä tahansa muukin ruokavalio, vaatii tasapainoisen ja turvallisen vegaaniruokavalionkin noudattaminen tietoa. Ota siis selvää asioista, internet on pullollaa hyviä vegaaniblogeja ja sivustoja joista löytyy tietoa ja herkullisia reseptejä. Facebookissa kannattaa liittyä ainakin Sipsikaljavegaaneihin sekä Vegaanin ruokapäiväkirja, -ja Vegaanikosmetiikkaryhmiin. Esimerkiksi Chocochili-blogista löytyy tosi kivoja ruokaohjeita ja vinkkejä vegaaneille! 

♡ Aloita muuttamalla  suosikkiruokasi vegaanisiksi. 

Itse aloitin muuttamalla suosikkiruokani vegaanisiksi versioiksi, tuntui turvalliselta syödä aluksi tuttuja ruokia ja sitten pikkuhiljaa alkaa kokeilemaan täysin uusia reseptejä. Esimerkiksi jauheliha on helppoa korvata soijarouheella tai härkiksellä, meillä syödään usein makaronilaatikkoa tai lasagnea soijarouheella ja härkiskastiketta pastan kaverina. Testaa rohkeasti erilaisia ruokia, jokaisen makuihin ja tarpeisiin löytyy varmasti sopivia reseptejä. Älä lannistu jos jokin ruoka-aine ei miellytä, sen voi aina korvata jollain toisella. Rohkeasti vaan tutustumaan kauppojen vegehyllyjen valikoimaan, sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

 Syö riittävästi ja tarpeeksi usein. 

Syömäni kasvisruoka on kevyempää kuin lihaa sisältänyt ruoka jota söin aiemmin, joten aluksi mulla oli kokoajan nälkä. Nyt olen oppinut että terveellistä kasvisruokaa saa hyvillä mielin syödä enemmän ja useammin kuin on ehkä aiemmin tottunut. Tärkeintä on kuunnella omaa kroppaa ja syödä kun on nälkä. Muista pitää huolta riittävästä proteiinien saannista, niitä saat esimerkiksi palkokasveista, linsseistä, soijapaputuotteista, siemenistä, pähkinöistä sekä täysjyväviljasta. 


♡ Älä pelkää muiden mielipiteitä.

Aluksi mua vähän jännitti kuinka lihaa syövät perheenjäsenet ja ystävät uuteen ruokavaliooni suhtautuvat, mutta ihan turhaan sitä stressasin. Kaikki ovat olleet tosi ymmärtäväisiä ja kiinnostuneita asiasta, tyttöjeniltaan on mua varten tehty omat sapuskat ja perhe huolehtii myös että saan haluamaani ruokaa kun syödään yhdessä. 

♡ Yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea. 

Tiedän ettei kaikki ole tästä asiasta välttämättä kanssani samaa mieltä mutta mun mielestä yhden ihmisen ei tarvitse yrittää tehdä kaikkea. On upeaa jos pystyt syömään vegaanisesti ja otat sen huomioon kaikilla elämän osa-alueilla kuten vaatetuksessa, kosmetiikassa, hygieniatuotteissa jne. mutta mielestäni pienilläkin arjen eettisillä valinnoilla on merkitystä eikä kaiken tarvitse aina olla niin tosi äärimmäistä. Itse pyrin syömään vegaanisesti ja suosin vegaanikosmetiikkaa ja se riittää minulle ainakin näin aluksi oikein hyvin vaikken ehkä sitten jonkun mielestä ole oikeutettu kutsumaan itseäni vegaaniksi. Muutenkin, onko niillä hienoilla nimityksillä niin merkitystä,  eikö kyse kuitenkin ole enemmän niistä pienistäkin teoista mitä tekee tämän asian hyväksi? :) Kivaa viikonloppua toivottaa Kristiina!