Youtube-kanavani uudistui

15 tammikuuta 2017

Heippa! Blogin puolella on ollut nyt vähän hiljaista, koska olen pitkästä aikaa keskittynyt enemmän mun Youtube-kanavaan. Mä oon tehnyt sinne videoita viimeksi kesällä ja oon jo monta kuukautta suunnitellut, että vuoden vaihteessa kanavaani vähän uudistaisin ja alkaisin tekemään videoita taas säännöllisesti niinkuin pari vuotta takaperin. 

Kesällä keskityin kanavallani japanilaiseen muotiin, oli peruukki, tekoripset ja kaikki oli niin ihanan vaaleanpunaista. Vaikka mä edelleen tykkään niistä jutuista niin mun tyyli ei ole enää niin söpö vaan oon viime aikoina viihtynyt paremmin omilla hiuksilla ja rennommalla tyylillä kaikin puolin. Haluan, että se näkyy myös videoillani, joten ne ovat nyt vähän erilaisia kuin ne kesällä kuvaamani.

Videoiden kuvaaminen ja editointi vie aikaa, joten jos keskityn Youtubeen on täällä blogin puolella sitten pakostakin hiljaisempaa, mutta yritän parhaani mukaan pitää tämänkin hengissä. Aika näyttää keskitynkö tulevaisuudessa enemmän tähän blogiin vai videoihin, mutta ainakin nyt tahdon saada videoita kuvattua kun se tällä hetkellä inspiroi kirjoittamista enemmän. Tässä nyt muutama tekemäni video, käykäähän tilaamassa mun kanava jos näitä tykkäätte katsoa!







Haluaisin kuulla teidän mielipiteen siitä, että haluatteko että julkaisen tekemäni videot myös tänne blogin puolelle? Olen nimittäin vähän kahden vaiheilla siinä, että onko mukavaa kun videot löytyvät helposti täältäkin vai näyttääkö blogini sitten vain Youtube-kanavani mainossivulta? Kertokaahan mitä mieltä olette tästä tai videoistani ylipäätään! Kivaa sunnuntaipäivää toivottaa Kristiina! 

Vegaanikosmetiikkaa arkikäyttöön osa 1.

06 tammikuuta 2017

Heippa! Edellisessä postauksessa mainitsin että olen siirtynyt kokonaan vegaaniseen ruokavalioon. En halua että mun veganismi rajoittuu vaan ruokaan, joten olen nyt aluksi alkanut korvaamaan päivittäin käyttämäni kosmetiikka,-ja hygieniatuotteet vegaanisilla vaihtoehdoilla. 

Vegaaninen kosmetiikka on sitä, ettei tuotteita ole testattu eläimillä eikä niissä ole käytetty eläinperäisiä ainesosia. On siis myös tuotteita, joita ei ole testattu eläimillä, mutta ne sisältävät eläinperäisiä ainesosia kuten lanoliinia tai hunajaa. Luonnonkosmetiikkamerkkejä on monia, mutta luonnonkosmetiikkakaan ei automaattisesti tarkoita samaa kuin täysin eläinkokeeton kosmetiikka. Tämä kuulostaa äkkiseltään ehkä vähän monimutkaiselta, mutta kun asiaan hieman perehtyy niin aika nopeasti sitä oppii näiden erot ja ne kokonaan vegaaniset tuotteet ja tuotemerkit tulevat tutuiksi. Mullakin on vielä paljon opittavaa ja innolla odotan että pääsen tutustumaan tarkemmin eri tuotteisiin ja niiden valmistajiin.

Onneksi vegaanista kosmetiikkaa löytyy nykyään helposti marketeistakin, kaikki tässä postauksessa esittelemäni tuotteet on ostettu Seinäjoen Citymarketista.


Laveralta ostin mm. Repair & Care shampoon ja hoitoaineen, pakkaukset oli ihanan pirteät ja molemmat tuoksuivat tosi hyvältä mikä on minusta aina plussaa. Hiuksista tuli puhtaat ja ihanan pehmeät, joten näitä tulen varmasti käyttämään jatkossakin. Tuolla Cittarissa oli Laveran ja Urtekramin tuotteita  kyllä yllättävän iso valikoima ja hyllyyn jäi vielä monta kiinnostavaa purkkia, joita haluan päästä testaamaan. 


Urtekramilta ostin suihkugeelin, käsivoiteen ja deodorantin, kaikki tuoksuvat ihanasti ruusulta. Näistäkään en kyllä keksi mitään huonoa sanottavaa, kaikki ajoivat hyvin asiansa ja ovat vielä tosi edullisiakin. Vegaanikosmetiikan ei siis todellakaan tarvitse olla kallista tai vaikeasti saatavissa! 


Näiden lisäksi ostin vielä mm. meikkejä, huulirasvan ja hammastahnan, mutta ne esittelen omassa postauksessaan ettei tämä venyisi tämän pidemmäksi. Olisi tosi kiva kuulla teidän fiiliksiä ja kokemuksia kyseisistä tuotteista tai vegaanikosmetiikasta ylipäätään! Hyvää viikonloppua toivottaa Kristiina! 

Veganismi ja syömishäiriöstä toipuminen

01 tammikuuta 2017

Kuulun siihen kasvavaan joukkoon joka on alkanut kyseenalaistaa ruokaan liittyviä valintojaan. Kasvissyönti ja veganismi on aina kiinnostanut minua ja ensimmäinen askel siihen suuntaan oli vuosi sitten kun pidin lihattoman lokakuun joka lopulta venyikin useammaksi kuukaudeksi. Jätin lihan pois ruokavaliostani ja koska mulla on maitoallergia olen koko ikäni tottunut korvaamaan jukurtit, maidot ja juustot kasviperäisillä vaihtoehdoilla, kananmunista en ole koskaan pitänyt joten hiljattain tekemäni päätös siirtyä ihan kokonaan vegaaniksi sujui siksi hyvin helposti. 

Anoreksiataustani takia olen kohdannut paljon ennakkoluuloja, voiko syömishäiriöstä parantuva ryhtyä vegaaniksi? Kyllä voi kunhan päätöksen taustalla on oikeat motiivit. Kaikille se ei sovi mutta lähipiirissäni olen huomannut, että ihme kyllä siitä on ollut monelle syömishäiriöstä toipuvalle paljon apua.


Mikäli syömishäiriötä sairastava on ollut kauan tiukka syömiseen liittyvistä säännöistä ja jatkuvasti rajoittanut eri ruoka-aineita pois ruokavaliostaan herää helposti kysymys siitä, että onko kasvissyönti tai veganismi taas vaan uusi dieetti ja tapa laihtua lisää. Kun 16-vuotiaana sairastuin anoreksiaan ja mietin vegaaniksi ryhtymistä se olisi silloin tapahtunut nimenomaan tästä syystä, mutta nyt neljä vuotta myöhemmin kun mun toipuminen alkaa olla vankalla pohjalla ja olen normaalipainoinen on motiivini eettiset ja kyse on luonnosta, eläimistä ja kasvisruokavalion terveysvaikutuksista. Mun iho ei ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa, olen energisempi ja jatkuvat vatsavaivat on vähentyneet huomattavasti. 

Aiemmin koin jatkuvasti epämääräistä syyllisyyttä syömisestäni, mutta kun tiedän ettei mun ruoka ole satuttanut eläintä, se säästää luontoa ja on terveydelle hyväksi syyllisyys on vähentynyt. Monissa tutkimuksissa on todettu että vegaaninen ruokavalio on ympäristölle, eläimille ja ihmisille paras, se on myös tilavuuteensa nähden vähäkalorisempaa joten sitä saa hyvällä omatunnolla myös syödä enemmän. Tämä on vähentänyt paljon mun jatkuvaa lihomisen pelkoa. Olen myös saanut aivan uudenlaista intoa kokkailuun ja ruokavalioni on nyt monipuolisempi kuin koskaan aiemmin. 

Mielestäni pienilläkin arjen eettisillä valinnoilla on merkitystä eikä aina tarvitse olla niin joko tai eikä minulla ainakaan ole minkäänlaista tarvetta arvostella kenenkään muun syömisiä. Pyrin kotona siihen etten syö mitään eläinperäistä, mutta voin joskus syödä Mynthonin vaikka siinä olisi mehiläisvahaa, ravintolassa majoneesia jossa on kananmunaa tai kaverin luona karkkia vaikka siinä olisi karmiinia, ei mun maailma siihen kaadu. Tulevaisuudessa minua kiinnostaisi kiinnittää huomiota enemmän myös mm. kosmetiikan, hygienituotteiden ja vaatteiden vegaanisuuteen. Jokainen kuitenkin tehköön niinkuin itselleen parhaaksi näkee, tämä sopii minulle ja jokin muu sitten taas puolestaan paremmin jollekin toiselle. Millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää?

Ps. Jos aihe kiinnostaa niin suosittelen katsomaan Netflixistä Cowspiracy-nimisen dokumenttielokuvan, todella mielenkiintoinen! Hyvää uutta vuotta! 

Katsaus kuluneeseen vuoteen

31 joulukuuta 2016

Heippa! Vuosi 2016 alkaa olla lopuillaan mutta ennen vuoden vaihtumista käydään vielä lyhyesti läpi mitä kaikkea kulunut vuosi piti sisällään.

Vuosi alkoi aika masentavasti, jäin sairaslomalle heti tammikuussa kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekamuotoisen sairausjakson takia ja voin niin huonosti että mietittiin jo osastohoitoa. Tarkoitus oli valmistua toukokuussa ja muistan miten paljon mua ahdisti jäädä kotiin kun tiesin että jos sairasloma jatkuu pitkään lykkääntyy kovasti odottamani merkonomin paperit syksylle. Kävin viikottain syömishäiriöyksikössä tukikäynneillä, mutta koska sieltä en saanut tarpeeksi apua tuon kaksisuuntaisuuden hoitoon siirsin käyntini kokonaan yksityiselle lääkärille. Se oli hyvä päätös, sillä sieltä saamani tuen ansiosta sairasloma jäi aluksi vain kuukauden mittaiseksi ja pystyin taas jatkamaan opiskelua. Mä vieläkin ihmettelen että millä voimilla, mutta valmistuin suunnitelmien mukaan merkonomiksi toukokuun alussa. 


Toukokuussa pian valmistujaisteni jälkeen ostettin omakotitalo maaseudulta ja muutettiin sinne kesäkuun alussa ettei Tonilla olisi enää niin pitkä työmatka. Olin samaan aikaan kesätöissä kuukauden, mutta raskaan kevään jälkeen sairauteni alkoi taas oireilla ja jäin pitkälle sairaslomalle mikä kesti marraskuun loppuun saakka. Vaikka voin koko kesän aika huonosti niin päällimmäisenä mulla on siitä kyllä kuitenkin enemmän hyviä muistoja, oli ihanaa laittaa meidän uutta kotia ja hoitaa kissanpentua ja kania jotka muuttivat meille kesäkuussa. 

Syksy meni harrastusten, uuden kodin sisustamisen ja terapian parissa. Kaikista parhaiten voin loka,- ja marraskuussa minkä huomaa jo postausten runsaasta määrästä. Kirjoittelin kodin sisustushaaveista, esittelin mun uutta kameraa, jaoin meikkivinkkejä ja marraskuussa oltiin jo kovin jouluisissa tunnelmissa. 

Nyt kun katson vuotta taaksepäin niin paljonhan siihen mahtui sairaslomakuukausia ja pahaa oloa, mutta vastapainoksi tapahtui myös paljon hyviä asioita, kuten ammattiin valmistuminen ja tämä meidän ihana uusi koti. Lääkäri vaihtui ja aloitin terapian, minkä ansiosta sain vihdoin oikeanlaista hoitoa ja pääsin käsittelemään asioita jotka ovat painaneet mieltäni jo pitkään. Vuoteen on mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä, mutta uskon että olen taas vähän kasvanut ihmisenä tai ainakin oppinut tuntemaan itseni paremmin. En tee uudenvuodenlupauksia vaan elän mielummin päivä kerrallaan, mutta positiivisin mielin odotan mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Oikein hyvää uutta vuotta toivottaa Kristiina! 

Mitä sain joululahjaksi?

30 joulukuuta 2016

Mä joka vuosi odotan ja valmistelen joulua innolla, mutta heti kun aatto on ohi käännän katseen uuteen vuoteen ja laitan kaikki koristeet kaappiin odottamaan ensi joulua. Näin kävi myös tänä vuonna, mutta palataan vielä siihen että mitä sain tänä jouluna lahjaksi, se kun on ollut aina tosi tykätty postaus.


Ehdinkin jo aiemmin mainita, että mun vanha tietokone alkaa tulla tiensä päähän ja kaikista mieluisin lahja olikin uusi kannettava, MacBook Air 13".  Olen haaveillut tästä jo monta vuotta ja olen niin iloinen siitä, että tämä ihanuus on vihdoin minun. Innostus tämän bloginkin päivittämiseen nousi huimasti nyt kun työvälineet on taas kunnossa, kaikki sujuu tämän kanssa niin ihanan vaivattomasti.


Monen muun tavoin myös minun toivelistalta löytyi Lauren Conradin Celebrate-kirja ja sen myös sain. Siinä on kyllä niin paljon kivoja ideoita erilaisten juhlien järjestämiseen!


Meidän kahvinkeitin oli tosi vanha, joten saatiin Tonin kanssa yhteiseksi lahjaksi hopeanvärinen Moccamaster. Se pääsi kyllä heti päivittäiseen käyttöön ja ollaan tykätty kovasti.


Sitten sain vielä monta vähän pienempää juttua kuten astioita, kosmetiikkaa, lahjakortteja, sisustustavaraa, suklaata ja villasukat. Kiitos hirmuisesti kaikille teille joilta nämä saatiin, ihan liikaa kaikkea ihanaa! 

Mitä te saitte joululahjaksi?

Meidän joulu

24 joulukuuta 2016

Tämä on ensimmäinen joulu meidän uudessa kodissa, on ollut niin kivaa sisustaa ja laittaa koristeita nyt kun on niin paljon enemmän tilaa ja vielä oma pihakin. Minä ja Toni molemmat vietetään jouluaaton aamupäivä omien vanhempiemme luona, mutta illalla mennään sitten yhdessä mun isovanhempien luo jouluillalliselle mistä sitten tullaan takaisin omaan kotiin. Joulupäivänä sitten taas käydään syömässä Tonin perheen luona. Meidän joulukoristeet ovat hopeisia ja valkoisia niinkuin meidän sisustus muutenkin, olohuonetta koristaa suuri valkoinen tekokuusi. Lahjat on paketoitu, viimeinen joulukalenterin luukku avattu ja tv.stä tulee Joulupukin Kuumalinja, joulu on nyt todella täällä! 


Näiden kuvien myötä haluan toivottaa teille kaikille ihanille lukijoilleni oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, olette mulle hirmuisen tärkeitä! Viettäkää aikaa rakkaimpienne kanssa, syökää hyvin ja nauttikaa joulun tunnelmasta! ♥

Miten avoimesti voi kirjoittaa blogiin?

22 joulukuuta 2016

Heippa! Mä oon kirjoittanut tästä asiasta vähän ennenkin, mutta koska se edelleen mietityttää niin haluan palata vielä aiheeseen. Olen viime aikoina nimittäin miettinyt paljon sitä, että kuinka avoimesti uskallan tänne nykyään enää kirjoittaa. Nuorempana sitä ei juurikaan ajatellut vaan avauduin tänne milloin mistäkin mikä sitten kyllä välillä kaduttikin jälkeenpäin. Toisaalta, vaikka silloin sitä saikin joskus turpaansa ilkeiden kommenttien muodossa niin jotenkin kaipaan sitä tietynlaista vapautta kertoa niinkuin asiat on. Nykyään blogit kaupallistuvat entisestään ja niiden tekstit ovat usein hyvin siloiteltuja ja minä ainakin voin monen muun bloggaajan tavoin myöntää että se tuo välillä paineita olla samanlainen. Ihailen suuresti kaikkia niitä jotka pystyvät tästä huolimatta olla avoimia ja täysin omia itsejään ja toivon, että minäkin aina uskaltaisin.

Mitä henkilökohtaisemmista asioista kirjoittaa niin sitä ikävämmältä arvostelevat kommentit  ja vauva.fi keskustelut tuntuvat, on ihan eri asia kuulla ilkeilyä omasta mielenterveydestä, raha-asioista, läheisistä ihmisistä ja muista henkilökohtaisuuksista kuin että joku toteaa että ottamissasi asukuvissa on vääränlaiset kengät tai ettei mainostamasi kasvovoide ole niin tehokkaasti kosteuttavaa kuin mitä annat ymmärtää. Tiedän, typeristä kommenteista ei tarvitse välittää, mutta koska olen ihminen niin kyllä ne jää mieleen.


Olen ollut viime aikoina väsynyt ja ahdistunut ja olen yksinkertaisesti vaan halunnut suojella itseäni kaikenlaiselta ylimääräiseltä arvostelulta ja negatiivisuudelta mistä on seurannut se, etten meinaa uskaltaa kirjoittaa tänne enää mitään. Mitä pidemmäksi tauko blogista venyy sitä suurempi kynnys on postaaminen taas aloittaa. Olen kasannut itse itselleni paineita siitä miltä mun blogin muka pitäisi ehkä jonkun mielestä näyttää ja tunnen jatkuvasti riittämättömyyttä näiden kuvitteellisten vaatimusten edessä. Usein mietin, että onkohan tämäkään asia nyt postauksen arvoista tai saanko asiasta x nyt edes tarpeeksi edustavia kuvia. Mä oon pitkään suunnitellut etukäteen kalenteriin että mitä postaan milloinkin ja ajatellut että niin mä saan parhaan lopputuloksen, mutta oon nyt tullut siihen tulokseen että sellainen pakko tappaa mun luovuuden enkä väkisin vääntämällä saa aikaiseksi yhtään mitään. Kun taas on oikeasti asiaa ja inspiraatiota kirjoittaa niin tekstit syntyvät kuin itsestään. 

Tiedän, että joudun tämän asian kanssa tasapainoilemaan varmaan jatkossakin, mutta yritän nyt unohtaa kaikenlaiset turhat paineet ja bloggailla rennommalla otteella. Itsekin kun luen loppujen lopuksi mielummin sellaisia hyvällä tavalla vähän "kotikutoisia" tai päiväkirjamaisia blogeja, joissa näkyy aidosti kirjoittajan persoona kuin sitä valkoista kiiltokuvaelämää vaikka sitäkin tykkään selailla aina välillä. Muutenkin, jos kahdesta hyvästä pitää valita niin enemmän tykkään kuitenkin kirjoittaa kuin ottaa kuvia joten ei mulla edes riittäisi innostus minkään kuvapainotteisen muoti,- ruoka,- tai vaikka sisustusblogin pitämiseen. Kukaan ei ole valmis bloggaaja vaan jatkuvasti sitä virheiden ja onnistumisten kautta kehitytään, tälläisiä mietteitä tänään. Millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää, sorrutteko muut turhaan analysointiin ja kuvitteellisen täydellisyyden tavoitteluun? Mukavaa jouluviikkoa toivottaa Kristiina! 
Made With Love By The Dutch Lady Designs