| Through my Iphone |

29 elokuuta 2014

Moi! Uuden puhelimen myötä mun on tullut tosi paljon otettua kuvia Instagramiin ja siitä syystä ajattelin nyt ottaa tavaksi julkaista teille säännöllisesti kuvia Instastani! Päivitän sinne päivittäin kuvia menemisistäni ja tekemisistäni, joten jos arkeni seuraaminen reaaliajassa kiinnostaa, niin Instagramin kautta se onnistuu kätevästi! 

Voit seurata mua siellä nimellä @kristiina_laakso

1. Selfie, tykkään älyttömästi siitä miten mun uusi Guess-koru ja Versace-silmälasit sopii yhteen!  2. Itsetekemäni kanasalaatti on mun ehdoton lemppariruoka tällähetkellä. Niin herkullista ja raikasta! 3.  Rentoutumista koulun jälkeen uusimman Costumen ja smoothien parissa! 4. Ostin Kappahlista Hampton Republicin tummansinisen neuletakin ja kävin sovittamassa vielä vaaleaa versiota siitä. Se on niin suloinen, että taidanpa sen käydä ostamassa...;-)

1. Aamukahvilla Coffee Housessa, se on ehdoton lempparikahvilani! 2. Nämä ihanat Osiriksen kengät löytyi Ala-Härmän RoadHouse-liikekeskuksen Outlet-myymälästä. Eikö olekin suloiset?  3. Lauantai-illan viettoa. 4. Ensimmäinen ottamani selfie tummalla tukalla, harmi vain että kuva jäi rakeiseksi ja saa hiukseni näyttämään todella huonokuntoisilta! 

1. Selfie, lauantai-iltana ulos lähdössä. 2. Olen tähän uuteen Guessin koruun niin ihastunut, että se on ollut kaulassani päivittäin siitä asti kun sen ostin!  3. Kuva uudesta Iphonestani, jolla nämäkin kuvat on siis otettu. Tää on ihan täydellinen puhelin, en ymmärrä kuinka olen tähän asti pärjännyt ilman! 4. Kävin viikonloppuna perheeni luona ja nappasin samalla kuvan kissastani Naminesta ikävääni lievittämään, on tuo vaan niin suloinen otus!

Oikein hyvää viikonloppua, 
kiinnostaako teitä nähdä jatkossa Instagram-postauksia?

| Syysmuotia |

27 elokuuta 2014

Moi! Luvassa olisi vähän vaateasiaa pitkästä aikaa! Mulla on ollut paha vaatekriisi jo pitkän aikaa, en ole tiennyt miten sitä pukeutuisin ja vaatekaapista ei ole tuntunut löytyvän mitään mitä päälleni haluaisin laittaa. Oon käyttänyt lukemattomia tunteja erilaisten muotiblogien,-ja lehtien selailuun miettien mitä mä pukeutumiseltani haluan tänä syksynä. Yritin vapauttaa itseni kaikenlaisista ennakkokäsityksistä mistä pidän ja mistä en, kävellä kaupassa ajatellen että mikä tahansa hyllyssä näkyvä vaate voisi olla mun juttu. Aloitin väreistä, mistä pidän ja mistä en? Minkä malliset vaatteet mulle sopii ja mistä materiaaleista pidän? Onko mulla lempi merkkiä? 

Pikkuhiljaa mulle on alkanut muodostua minkälaisista vaatteista tämä nyt tummatukkainen Kristiina tykkää ja se tuntuu tosi helpottavalta. Ei enää shoppailua vailla päämäärää lopputuloksena vaatekaappi, jossa yksikään vaate ei sovi toisen kanssa - niinkuin tilanne siellä tällähetkellä on. Värit, jotka tällä hetkellä mua inspiroi pukeutumisessa on tummansininen, valkoinen, burgundin punainen, musta ja metsänvihreä. Etenkin tuohon siniseen ja punaiseen oon niin rakastunut, että voisin täyttää koko kaappini niillä, ne sopii tummaan tukkaani niin kivasti! Tyyliltään haluaisin pukeutumiseni olevan klassisen tyylikästä, siistiä ja naisellista. Kun olin itselleni nämä asiat selvittänyt, oli aika lähteä vähän shoppailemaan! 


Kappahlissa kiertäessäni iskin silmäni Hampton Republic-mallistoon, jonka tyyli ja värimaailma vastaa täysin aiemmin mainittuja väri,-ja tyylitoiveitani. Ne ovat vähän kalliimpia kuin muut vaatteet Kappahlissa, mutta selvästi myös laadullisesti parempia. Etenkin tuo ostamani villatakki on materiaaliltaan aivan jotain muuta kuin halvemmat vastaavat muissa liikkeissä. Ihastuin villiksen malliin ja pehmeään materiaaliin niin, että taidan käydä ostamassa vielä toisen samanlaisen kermanvalkoisena, hahah. Huivifriikkinä mun täytyi ostaa myös tuo saman malliston tähtikuvioinen huivi, se vaan on kuin luotu yhteen tuon villatakin kanssa! Ihan jokainen malliston vaate oli sellainen, jonka voisin kuvitella pukevani, joten Hampton Republic on tullut jäädäkseen mun vaatekaappiin! Onko muita kyseiseen mallistoon hurahtaneita? 



Mä oon jo pitkään halunnut Guess-kokoelmaani lisäystä kaulakorun muodossa, joten samalla reissulla kävin itselleni tämän ihanuuden ostamassa. Kaulakoru on ihanan pieni ja siro sekä sopii hyvin asuun kuin asuun. Jos haluat nähdä miltä koru näyttää kaulassa, näet sen edellisen postauksen kuvista, klick! 


Sitten loput ostokset yhteen kuvaan tiivistettynä: Siniset ja mustat jegginssit sekä burgundin punainen neule H&M.stä ja kaulakoru Glitteristä. Mä oon niin onnellinen nyt kun oon vihdoin selvittänyt itselleni minkä tyylisiä vaatteita haluan, nyt sitten vaan pikkuhiljaa sitä täydellistä vaatekaappia kasaamaan! Mun ostoslista on ääretön ja etenkin kestäviä ja ajattomia merkkituotteita sinne kaipailisin, mutta ensin pitäisi sieltä tyhjentää kaikki turhat vaatteet pois. 

Tulin juuri koulusta ja loppupäivä menee teidän kommentteihin vastaillen ja sohvalla  uusinta Cosmoa lukien. Nyt villasukat jalkaan, kahvi tippumaan ja viltin alle hyvästä lukemisesta nauttimaan! 

Miltä mun uusi pukeutumistyyli kuulostaa
 ja minkälaiset vaatteet on sun juttu tänä syksynä?

Testauksessa Jolla

24 elokuuta 2014

Moi! Mä sain mahdollisuuden blogiurani hienoimpaan yhteistyöhön Jolla Suomen kanssa. Sain kuukaudeksi koekäyttöön upean Jolla-puhelimen, jotta voisin kirjoittaa siitä teille vähän omia kokemuksiani. Olin tästä yhteistyöstä todella innostunut, sillä olen Jollan kehitystä jo pitkään seurannut ja haaveillut, että saisin kyseisen puhelimen itselleni. Nyt haaveeni toteutui tämän koekäytön muodossa ja saan teille kertoa mikä Jolla todella on ja minkälaista sitä on käyttää. 

"Maailma ei tarvitse uutta älypuhelinta, vaan uuden tavan ajatella. Siksi Jolla on olemassa. Me haastamme vallitsevat käsitykset, ja luomme alustan ideoille, mahdollisuuksille ja avoimuudelle. Kohtaa Jolla, uusi tapa ajatella." 

Jolla perustettiin lokakuussa 2011 jolloin yritys sai alkunsa Nokian irtisanotuille työntekijöille suunnatusta Bridge-ohjelmasta. Suurinosa Jollan työntekijöistä on Nokian entistiä työntekijöitä ja Jollan käyttöjärjestelmä Sailfish OS perustuukin Nokian hylkäämään MeeGo-nimiseen käyttöjärjestelmään. Jollan käyttöjärjestelmä eroaa täysin siitä mihin olet tottunut, sillä se on elepohjainen;  navigointi perustuu erilaisiin yhdellä kädellä tehtäviin pyyhkäisyihin ja sovellusoikoteihin, joiden kautta voit tehokkaasti hyödyntää kaikkia käynnissä olevia sovelluksia  ja palveluja samanaikaisesti. Sailfish OS-käyttöjärjestelmässä on sisäänrakennettu valmius Android-sovellusten käyttämiseen, joten voit Jolla-puhelimessasi käyttää suosikkisovelluksiasi kuten Facebookia, Instagramia, Twitteriä ja Whatsappia.  


Jollan etupuoli on omistettu täysin näytölle eikä siinä ole esiin työntyviä painikkeita. Puhelimen desing on käytännöllinen, minimalistinen ja tyylikäs. Se on sulavalinjainen ja suunniteltu täydellisesti käteen sopivaksi. Toisin kuin muissa puhelimissa, Jollan logoa ei ole painettu jokapaikkaan, vaan ainut maininta puhelimen merkistä löytyy puhelimen takakannesta kauniina heijastuksena. Jolla on muunneltavissa juuri Sinun tarpeidesi mukaiseksi ja siihen on ladattu etukäteen vain välttämättömimmät sovellukset. Kun avaat puhelimen opetusohjelma ohjeistaa sinut valitsemaan juuri ne sovellukset ja palvelut, jotka haluat. The Other Half- takaosa on Jollan patentoima keksintö, jolla puhelin voidaan personoida tietyn teeman mukaiseksi. Laitteella voisi esimerkiksi olla erilliset työ,-ja vapaa-aika kuoret, jossa ohjelmisto reagoisi työkuorien kiinnioloon esimerkiksi siten, että laite ei näytä silloin Facebook-status päivityksiä. Vaihdettavilla kuorilla laajentaa mekaanista toiminnallisuutta esimerkiksi paremmalla äänentoistolla tai salamavalolla. Kun The Other Half-kuori kiinnitetään paikoilleen, Jollan tunnelmat, teemat ja äänimaailmat muuttuvat välittömästi kuoren mukaisiksi. 


Sitten vähän omia käyttökokemuksiani. Kun puhelimen avasin ensimmäisen kerran, huomasin heti, ettei kyseessä ole sellainen älypuhelin kuin mihin ollaan totuttu. Käyttöliittymä viehätti minua heti alusta asti minimalistisella ilmeellään, vaikkakin aluksi oli hankalaa oppia sitä käyttämään alun opetusohjelmasta huolimatta. Kun navigoinnin erilaisten pyyhkäisyjen kautta oppii, tajuaa kuinka kätevästi puhelimen selaaminen sen avulla onnistuukaan. Ohjelmia puhelimelle voit asentaa Jollan omasta sovelluskaupasta sekä oletuksena puhelimessa olevasta Yandexin Android-sovelluskaupasta, josta löydät puhelimellesi mm. Facebookin, Twitterin ja Spotifyn, mutta paljon on tärkeitä sovelluksia, mitä et Jollan tai Yandexin kaupasta löydä. On kuitenkin olemassa sovelluskauppa nimeltä Aptoide, jonka kanssa Jolla tekee yhteistyötä, mutta se pitää ensin ladata ja asentaa Jolla-sovelluskaupasta. Sieltä löydät mm. Netflixin, Youtuben  ja Sport Trackerin, jotka puuttuvat Yandexista. Jollan ongelma on ehdottomasti tämä sovellusten puute ja niiden hankala löydettävyys. Android-sovellukset kuitenkin toimivat pääsääntöisesti hyvin, mutta monet suositut pelit kuten Candy Chrush Saga yms. eivät toimineet. Mulla oli välillä myös ongelmia Facebook-viestien avaamisessa. Toinen vika mitä Jollassa ilmenee on ongelmat netin toimimisessa. Verkkoyhteys katkeilee ja sen käynnistymisessä kestää mikä näkyi hyvin esim. Youtube-videoiden pätkimisessä nettiselaimessa katsellessa. 
  

Ongelmista huolimatta Jolla teki minuun hyvän vaikutuksen mielenkiintoisen ja persoonallisen käyttöjärjestelmänsä, kauniin ulkonäkönsä ja kätevän eleisiin perustuvan navigointinsa ansiosta. Kamera on tosi hyvä eikä puhelimessa ole turhia näppäimiä. The Other Half-älykuori vaikuttaa myös loistavalta keksinnöltä, on kiva nähdä minkälaisia ominaisuuksia puhelimeen saadaankaan kun uusia älykuoria kehitetään. Jolla on erittäin kiinnostava puhelin kaikkine erikoisuuksineen ja innolla jään odottamaan ja seurailemaan sen kehitystä tulevaisuudessakin. Oli mahtavaa päästä tätä puhelinta testaamaan, suosittelen sitä lämpimästi kaikille persoonallista ja erilaista puhelinta etsiville! Loppuun vielä plussat ja miinukset. 


Plussat ja Miinukset

+ Suomessa suunniteltu
+ Hyvä ja selkeä opetusohjelma, jonka avulla opit käyttämään Jollaasi
+ The Other Half-älykuori
+ Tyylikäs ja minimalistinen ulkonäkö
+ Käyttöjärjestelmä on loistava kun sen käytön oppii
+ Ei turhia näppäimiä
+ Aidosti erilainen
+ Ei puhelimen logoa jokapaikassa
+ Ainut älypuhelin, joka näyttää kaikki käynnissä olevat sovellukset yhdessä näkymässä
+ Erilaisiin "pyyhkäisyihin" perustuva navigointi on erittäin kätevä
+ Erinomainen kamera
+ Facebook, Instagram, Twitter, Whatsapp yms. sovellukset toimivat moitteettomasti

- Vaikka Android-sovellusten pitäisi Jollassa toimia ja pääasiassa ne hyvin toimivatkin ei monet suositut pelit kuten Candy Crush Saga tai Bubble Witch Saga toimineet.

- Käyttöjärjestelmän käytön oppiminen vei aikaa kun se oli niin erilainen kuin mihin on totuttu

-Puhelimen navigointi perustuu erilaisiin näytön pyyhkäisyihin, mikä on loistavaa kun sen oppii, mutta jälleen kerran aluksi oli kyllä tosi hankalaa muistaa minne suuntaan piti pyyhkäistä että haluamani toiminto tapahtuu

- Koska puhelin ei ole vielä kovin yleinen, siihen ei ole niin helppoa löytää kuoria ja suojakalvoa kuin muihin puhelimiin, mutta eiköhän niitäkin ala yhä useammat liikkeet myymään kun Jolla yleistyy

-Ajoittaiset ongelmat nettiyhteydessä

-Ohjelmien puute ja niiden vaikea löydettävyys

***************************

* Postaus toteutettu yhteistyössä Jolla Suomen kanssa

Onko Jolla teille ennestään tuttu 
ja minkälaisia mielipiteitä se teissä herättää? 


| Identiteettikriisi |

22 elokuuta 2014

Moi! Mä oon kärsinyt pahasta hius,-ja tyylikriisistä tai oikeastaan on tuntunut siltä, että mun koko identiteetti on ollut ihan hukassa. Mä en oo ollut pitkään aikaan tyytyväinen mun ulkonäköön ja vaatekaappikin pursuaa ihan vääränlaisia vaatteita. Monet tyylit tuntuu kivoilta, mutten tiedä mitä niistä haluaisin edustaa. Pinkkiin tukkaan oon ollut kyllästynyt jo kauan, mutten ole tiennyt mitä sille tekisin. Pinkki pysyi kivannäköisenä vajaan viikon ja sitten se alkoi värjäävistä hoitoaineista huolimatta haalistua lähinnä vauvankakkaa muistuttavaksi väriksi. Tumma juurikasvu ilmestyi siihen silmänräpäyksessä ja sai hiukset näyttämään tosi epäsiisteiltä. Viimeinen niitti oli eilen kun shoppailureissun jälkeen kävin ottamassa asukuvia uusista vaatteistani. Kun vihdoin olin saanut kaikki kuvat otettua huomasin kuvien näyttävän hirveiltä; mun hiusten epämääräinen pinkinkirjava väri pilasi kauniin kuvan ihan täysin eikä sopinut asuun ollenkaan. Heti sen jälkeen marssin kauppaan ostamaan tummanruskean hiusvärin.


 Mulla on ollut vuosia halu erottua joukosta mun ulkonäöllä, mä oon aina halunnut kokeilla uusia tyylejä ja vältellyt kaikkea "massaa". Kaikkea on kokeiltu söpöistä tyyleistä rähjäiseen emoon. Hiukset on olleet kaikkea blondista mustaan ja shokkiväreihin, kuten tuohon pinkkiin mikä mun päässä on ollut nyt jo puolisen vuotta. Tällä välillä oon ollut myös reilusti ylipainoinen sekä vakavasti alipainoinen anorektikko. Koska oon näyttänyt vuosien varrella niin älyttömän erilaiselta, mä en tiedä minkälainen Kristiina oikeasti on. Minkälaiset hiukset mulla on, minkälaisista vaatteista mä tykkään, minkä kokoinen mä olen tai mun pitäisi olla, mitä mä haluan mun elämältä?  



Nyt mulla on sellainen olo, että mä haluan näyttää luonnollisen kauniilta, hillityltä ja tyylikkäältä. Ei enää shokkivärisiä hiuksia, suurentavia piilareita tai outoja vaatteita. Ja ei, tää ei nyt ole sitä että väkisin yrittäisin tukkia "erikoisen" minuuteni johonkin massamuottiin, vaan päinvastoin luonnollisuus tuntuu tosi omalta. Ennemminkin koen, että tämä jatkuva erilaisuuden tavoittelu on ollut jotain, mikä ei minuun kuulu. Jos ylläolevia kuvia vertaa keskenään, mä näytän jälkimmäisessä niin paljon paremmalta, enemmän aikuiselta, enemmän minulta. Ensimmäisen kerran moneen vuoteen, mä tunnen aidosti näyttäväni itseltäni ja tunnen oloni hyväksi ja mukavaksi. Mä en ole enää ylipainoinen, enkä myöskään anorektisen laiha, vaan juuri sopiva. Mä en enää näytä sarjakuvahahmolta tai prinsessalta, vaan tavalliselta nuorelta naiselta. Ja se tuntuu ihan älyttömän hyvältä. Mä oon stressannut mun identiteettiä ja ulkonäköä viimeaikoina ihan hirveästi, mutta nyt musta tuntuu että mä alan pikkuhiljaa löytää oikean suunnan. Mä en vielä itsekään tiedä mitä tämä "uusi minuuteni" tuo tullessaan ja miten se vaikuttaa blogiini, mutta se selviää ajankanssa ja musta on ihanaa, että saan tämänkin käydä läpi teidän kanssa! Myöhemmin luvassa paljon asukuvia ja vaateaiheisia juttuja. 

Mielipiteitä mun uusista hiuksista ja pohdinnoista?
 Onko teille tullut koskaan identiteettikriisiä?

| Iphone 4S |

18 elokuuta 2014

Moi! Edellisestä postauksesta on niin kauan että ihan hävettää, mutta koulun alku ja muutto toi mun elämään sellaisia asioita, joiden takia postailu on jäänyt. Niistä lisää myöhemmin. Muutenkin mun kone pursuaa kuvia ja keskeneräisiä postauksia, joista haluaisin niin kovasti tulla teille kertomaan. Nyt kuitenkin syvälliset aiheet sikseen, nimittäin mulla on uusi puhelin! Mä oon Iphonea itselleni himoinnut jo iäisyyden ja nyt pitkän odotuksen jälkeen kävin sellaisen itselleni Helsingistä TubeCon-reissulla ostamassa enkä voisi olla enää tyytyväisempi! Mä en enää yhtään ihmettele miksi niin monet kyseisen puhelimen omistavat, tää vaan on ihan täydellinen niin toiminnoiltaan kuin ulkonäöltäänkin. 


Mä halusin tulla vaan kertomaan mun uudesta rakkaudesta sekä ilmoittamaan, että oon hengissä! Yritän palailla aktiivisemmin blogin pariin heti kun pystyn ja samalla selittää tarkemmin mun postaustaukoa! :-) 

Onko muita Iphonen omistajia, 
onko teillä kertoa siitä vinkkejä tai kokemuksia?

| Q&A Osa 2. |

12 elokuuta 2014

Moi! Tässä Q&A-postauksen toinen osa joka käsitteleen kauneuteen, terveyteen, syvällisiin aiheisiin ja sairauksiini liittyviä asioita. Kello on paljon ja sain tämä nyt vihdoin valmiiksi, mutta mitään kuvia tähän nyt en saa koska Picmonkey temppuilee eikä mulla ole koneella aiheeseen sopivia kuvia editoituina. Pääasia nyt varmaan on kuitenkin nämä vastauksen, joten yritetään pärjätä tämän kerran ilman! Sain aihepiiriin liittyen tosi paljon kysymyksiä, kiitos kaikille niitä lähettäneille! :-) Vielä on tulossa kolmas ja viimeinen osa, jonne koottu kaikki random-kysymykset! :-D 

Kauneus ja Terveys

Miten pysyt terveenä, harrastatko liikuntaa? Mä käyn juoksemassa päivittäin ja koitan syödä terveellisesti. Pyrin myös nukkumaan 8-9 tuntia joka yö ja tekemään asioita, joista nautin ja jotka antaa voimaa arkeen.

Vinkkejä iloisempaan elämään? Pyri ajattelemaan asioista ja itsestäni positiivisesti ja tee asioita joista nautit. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, mieti miten voisit sitä parantaa. Joskus on tehtävä isojakin päätöksiä ja ratkaisuja oman onnellisuutensa ja unelmiensa eteen, mutta älä pelkää tehdä niitä. Pidä itsestäsi huolta kaikin tavoin äläkä haaskaa aikaasi huonoihin ihmissuhteisiin. Ole ihmisten kanssa, joiden kanssa yhdessä vietetystä ajasta virkistyt. Kaikille tulee väistämättä elämään niitä ikäviäkin asioita, joten muista käsitellä ne jotenkin, sillä jos et sitä tee, löydät ne edestäsi myöhemmin ja ne saattavat kasvaa vielä isommiksi. Älä murehdi liikaa asioita etukäteen, vaan yritä elää hetkessä, vaikkei se aina ole helppoa.

Mistä saat inspiraation tyyliisi? Blogeista, kadulta ja muotilehdistä.

Minkä ikäisenä värjäsit ekan kerran hiuksesi, miten perhe ja sukulaiset reagoi siihen? Ekan kerran värjäsin hiukset muistaakseni 13-vuotiaana tosi vaaleiksi, ne muuten oli ihan hirveät! :-D Äitiä ei värjäys haitannut, mutta muistaakseni isä ja isovanhemmat eivät siitä aluksi tykänneet, muttei siitä mitään varsinaista riitaakaan tullut. Tämän jälkeen hiustenväri onkin vaihtunut sen verran tiiviiseen tahtiin, että siihen on perhe ja sukulaiset jo tottuneet.

Millainen tyyli on sinusta aivan kamala? Perustele. Mä en voi sietää oikein äärimmäisyyksiin vedettyä gootti-tyyliä valkoisine piilareineen, platform-kenkineen ja pvc-korsetteineen. Se on vaan jotenkin ihan liian synkkää eikä vaan näytä mun silmään yhtään hyvältä, vaikka mustien vaatteiden ja metallimusiikin ystävä olenkin.

Millaiset ovat unelmahiuksesi? Pastelliväriset, tosi pitkät ja kiharat. Nämä mun pinkit voisi olla joskus sellaiset kun vaan saisin vielä paljon pituutta lisää! ;-)

Miten ja milloin kiinnostuit aikoinaan lolita,-ja himetyylistä? Mä löysin joskus 12-vuotiaana kirjastosta kirjan nimeltä Gothic & Lolita Bible, joka sisälsi kuvia japanilaisista sweet,-ja gothiclolita tytöistä ja ihastuin tyyliin täysin ja päätin haluavani pukeutua niin joskus. Aloin googlettaa sanaa sweet lolita ja löysin suomalaisen japanilaisen muodin foorumin nimeltä Enfant Terrible. Sitä kautta löysin suomalaisia jotka tyyliin pukeutuivat ja pian sen jälkeen oli ekat lolitamekot kaapissani.

Kolme lempiasiaa itsestäsi? On aina yhtä vaikeaa yrittää etsiä jotain hyvää itsestään..Mutta tykkään mun hiuksista, positiivisesta elämänasenteesta ja luovuudesta.

Mikä rentouttaa sinua? Päiväkirjaan tai blogiin kirjoittaminen yhdistettynä rentouttavan musiikin kuunteluun (esim. Enya) ja Tonin kanssa puhuminen mieltä painavasta asiasta.

Mitä hiustuotteita käytät? Shampoota, hoitoainetta, hiuslakkaa ja joskus hiuspuuteria tai tyvikohottajaa.

Jos saisit muuttaa yhden asian ulkonäössäsi niin mikä se olisi? Olisin laihempi.

Milloin aloitit meikkaamisen? 12-vuotiaana, mutta se ei ollut mitään kaunista silloin! :-D

Mistä hiustyylistäsi oot pitänyt eniten? Nykyinen on mun lemppari, mutta mustat hiukset oli myös aikanaan ihan kivat.

Millaiset hiukset haluaisit? Tykkään näistä mun nykyisistä, mutta pituutta saisi olla lisää.

Montako kertaa oot värjännyt hiuksesi? En oo koskaan laskenut, mutta monta kertaa! Mun hiukset on olleet blondit, kaikki ruskeansävyt on kokeiltu, mustat, tumman violetit, punaiset, kirkkaan violetit ja pinkit.

Minkä värisiksi et ikinä värjäisi hiuksiasi? Blondeiksi, koska kerran sitä kokeilin eikä se sopinut mulle yhtään! Myös kaikkia oranssiin taittavia lämpimiä sävyjä mun kannattaa välttää, ei vaan näytä hyvältä. Mutta yleensä ottaen oon tosi avoin kaikille väreille, en pelkää shokkivärejä tai erikoisia leikkauksia, oon tosi kokeilunhaluinen.

Mitä tuotteita käytät ihonhoidossa? Täytyy myöntää, että oon tosi laiska ihonhoidossa! Ainoastaan talvella tulee ihoa rasvattua, kun mun iho on pakkasella tosi kuiva.

Kuinka usein ostat uusia vaatteita tai muita tavaroita? Ennen ihan viikottain, mutta nyt kun oon köyhä opiskelija, en todellakaan voi enää noin usein shoppailla. Enää korkeintaan muutaman kerran kuussa, riippuen siitä käytänkö rahaa mihinkään muuhun "ylimääräiseen". Esim. jos ostan vaikka jonkun konsertti,-tai leffalipun on se automaattisesti poissa mun shoppailurahoista. Ruokaan, asuntoon, bensaan ja elämiseen menee tosi paljon rahaa eikä sitä voi oikeasti käsittää ennenkuin joudut itse kaiken maksamaan.

Syötkö aamupalan, mitä syöt? Mä pyrin syömään mun ateriasuunnitelman mukaisen aamupalan eli pari ruisleipää ja vähän puuroa, lisäksi juon lasin mehua ja kupin kahvia.

Käytätkö joka pesulla sävyttävää hoitoainetta hiuksiisi? En käytä, yleensä kerran tai pari viikossa. Mutta jos joka kerta käyttäisin niin toki pysyisi väri kirkkaampana.

Kuinka usein värjäät hiuksesi? Sävyttävää hoitoainetta pari kertaa viikossa ja hiukset värjään yleensä kerran kuussa.

Mistä tilaat sun piilareita? Suomesta Cybeshopista ja joskus ulkomailta Lensvillagesta.

Mikä on lempi kosmetiikkamerkki, entä vaatemerkki? Mä tykkään Anna Sui:n ja Sugarpillin meikeistä ja niitä ostaisin kaapin täyteen jos olisin rikas. Vaatemerkki onkin hankalampi juttu kun tykkään niin tosi monentyylisistä vaatteista, mutta ainakin Innocent, Iron Fist, Vixxxsin ja Poizen industries on kivoja. Joillakin skeittimerkeillä on kanssa tosi kivoja vaatteita, mutta toisaalta niin on kyllä Guessillakin! Miten niin vaatteet laidasta laitaan miellyttää? :-D

Miten sun hiukset on noin pitkät? Käytätkö pidennyksiä? Mä käytin aina pidennyksiä silloin kun mulla oli punaiset hiukset, mutta nyt pinkkien kanssa en ole enää käyttänyt, eli esim. tuossa bannerin kuvassa on ihan mun omaa hiusta kaikki. Oon vaan antanut niiden kasvaa, ei mitään sen kummempia taikoja!  

Mistä tilaat sun hiustenpidennykset? Silloin kun niitä vielä käytin niin tilasin Rapunzel of Swedenistä ja jotkut ostin Facebookin hiustenpidennys kirppikseltä.

Mikä on sun luonnollinen hiusväri? Tosi tumman ruskea, vähän sellaiseen  maantienharmaaseen taittava.

Minkä väriset silmät sulla on? Siniset.

Mitä meikkejä ja hiustuotteita käytät päivittäin? Mun perus arkimeikkiin tulee meikkipuuteria, normi puuteria, kulmakynää, kajalia, ripsaria ja usein huulikiiltoa. Hiuksiin laitan yleensä vaan lakkaa, aina en sitäkään.

Sairaudet ja syvälliset

Onko elämä elämisen arvoista? Mä oon tällä hetkellä aika tyytyväinen mun elämään, joten voin kyllä sanoa sen olevan elämisen arvoista! Mulla on ihana poikaystävä ja hänen kanssaan yhteinen asunto, opiskelupaikka, kivoja harrastuksia ja paljon välittäviä ihmisiä ympärillä. :-) Sairauksien kanssa elämistähän tämä on, mutta niiden kanssa on vain mentävä ja kun niiden olemassa oloon on joutunut tottumaan, en enää osaa laskea niitä mitenkään niin hirveiksi asioiksi, vaikka toki tuovatkin elämääni paljon ikäviä asioita.

Tunnetko itsesi selviytyjäksi? Mä oon onnellinen siitä, että oon selvinnyt vaikeista sairaalajaksoista ja anoreksian kriittisimmästä vaiheesta yli ja tiedän, että mulla olisi syytä tuntea itseni selviytyjäksi, sillä tuo kaikki on ollut kovan työn takana. Taistelu on kuitenkin kesken vielä ja tuntuu, että kävelen jatkuvasti heikolla jäällä. Mä haluaisin olla optimistinen ja ajatella, että pahin on takana ja terve elämä odottaa, mutta joudun silti koko ajan olemaan jotenkin varuillani, sillä fakta on se, että mä en ole syömishäiriöstä tai masennuksesta kuivilla vielä.

Koska sairastuit anoreksiaan? Varsinaisesti tasan kaksi vuotta sitten, mutta kyllä mulla oli joitain oireita jo aikaisemmin.

Mitä pyrit ajattelemaan silloin kun oma keho ahdistaa, tai ei tee mieli syödä ateriasuunnitelman mukaisesti? Valitettavan usein oon niin uupunut näihin ajatuksiin, ettei mulla ole voimia taistella niitä vastaan positiivisella ajattelulla vaan sit itken omaa lihavuuttani ja jätän syömättä. Mutta näissä tilanteissa tietysti pitäisi ajatella, etten mä ole oikeasti niin ruma ja valtavan lihava kuin miltä musta tuntuu vaan se mielikuva on syömihäiriöstä johtuvaa ja että ihmisen pitää syödä, jotta aivot toimii ja että jaksaa pyörittää arkea ja elää tavallista elämää.

Millaiseksi kuvittelet itsesi ja elämäsi 20 vuoden päästä? Mä haaveilen niistä tavallisista asioista eli aviomiehestä ja lapsista, omakotitalosta ja työstä josta nautin. Toivon olevani onnellinen ja terve. Haluasin myös matkustella.

Miten sait taas itsesi anoreksian pahimman vaiheen jälkeen taas nauttimaan ruuasta, ja etenkin herkuista? En mä niistä aina osaa nauttia vieläkään ja välillä syömiseen pitää vaan pakottaa itsensä, se on sellaista opettelua pikkuhiljaa. Välillä taas se sujuu helpommin ja ilman ahdistusta. Mutta jotenkin sitä vaan pitäisi koittaa ajatella, että kohtuullinen herkuttelu on ihan sallittua ja ihan normaalia, eikä se samantien lihota sua kymmeniä kiloja.

Onko sulla allergioita? Jos on niin miten ne rajoittavat elämääsi? Mulla on ollut nuorempana paha maito,siitepöly,-pähkinä -ja eläinpölyallergia, mutta ne siedättyi melkein kaikki iänmyötä pois. Enää mulla on vaan pähkinä,-ja siitepölyallergia. Pitää vaan olla syömättä kaikkea missä on pähkinää ja syödä allergialääkettä, jos siitepöly vaivaa.

Voisitko ryhtyä vegaaniksi? Periaatteessa kyllä, sillä tykkään kasvisruuasta, mutta ei mulla ole siihen mitään intohimoa, joten mielummin syön "tavallisesti". Mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin ihmisiä, jotka vegaaniksi ryhtymisen valitsevat.

Mitä arvostat elämässä? Mä arvostan mun perhettä ja sitä, että mulla on paljon rakkaita ihmisiä, jotka välittää musta aidosti ja on mun tukena aina kun sitä tarvitsen. Mulla on myös asunto, opiskelupaikka ja taloudellinen tilanne riittävän hyvä opiskeluun, kaikilla mun ikäisillä ei välttämättä edellä mainittuja ole, joten oon noista asioista tosi kiitollinen. Mä arvostan paljon myös kaikkea sitä apua mitä oon saanut kun mulla on ollut hankalaa ja sitä, että oon kuitenkin paljon terveempi, kuin vaikka vuosi sitten.

Onko sulla rehellisesti sanottuna noussut koskaan kusi päähän bloggauksen takia? Ei ole. Musta tuntuu ihan uskomattoman hienolta että teitä lukijoita on kertynyt jo noinkin paljon ja että oon edennyt mun "bloggaaja uralla" paljon pidemmälle kun ikinä uskoin yltäväni. Vaikka mun blogihan on vielä ihan lapsen kengissä ammattibloggaajien blogeihin ja heidän kävijämääriin verrattuna. Mä en olisi ikinä voinut kuvitella, että ihmiset tunnistaa mut kadulla mun blogin kautta tai että yritykset kiinnostuisivat mun blogista ja saisin heidän kanssaan tehdä yhteistyötä. Bloggaaminen on mun rakkain harrastus ja elämäntapa. Mä oon aika vaatimaton ihminen eikä mulla oo tapana leuhkia mistään asioista, eikä mulle ole tullut mieleenkään että tämän blogin takia mun nyt pitäisi jotenkin ylpistyä! Ihmiset, jotka mut oikeasti tuntee, tämän tietää. :-)

Pelottaako sua mennä kouluun pitkän tauon jälkeen? Mä oon nyt pari päivää ollut koulussa ja täytyy kyllä myöntää, että mua pelotti ihan hirveästi mennä sinne. Mä itkin monta viikkoa sitä, etten uskalla sinne mennä, jotenkin kynnys tuntui vaan hirveän isolta. Mä kuitenkin menin sinne ja huomasin pelänneeni ihan turhaa. Mulla on mukava luokka, hyvä ryhmänohjaaja ja mulla on sellanen olo, että oon ihan oikeassa koulussa.

Mitä mieltä olet uskovaisista? Mun mielestä jokainen saa uskoa mihin haluaa, mä en tuomitse ketään sen perusteella. Saat myös olla ihan vapaasti maahanmuuttaja, homo, vammainen tai minkä vaan muun vähemmistön edustaja, kaikki ihmiset on samanarvoisia ja tärkeintä on että me kohdellaan toisiamme hyvin.

Kumpi on ihmisessä tärkeämpää luonne vai ulkonäkö? Tietenkin luonne, onko oikeasti olemassa sellaisia ihmisiä, jotka vastaa tähän jotain muuta?

Pystyisitkö olla olemaan ylipainoisen ihmisen ystävä? Tottakai, miksen pystyisi, tuntuu hassulta, että tälläistä edes kysytää! :-D Mulle on aivan sama miltä mun ystävät näyttää, mihin he uskovat tai minkälaisia mielipiteitä heillä on, jos vaan se ystävyys on muuten aitoa ja meillä on kivaa yhdessä!

Mikä on sun suurin unelma? Elää onnellista ja tervettä elämää, matkustella, mennä naimisiin, saada lapsia ja  työskennellä työssä josta tykkään.

Mitä kaipaat eniten lapsuudestasi? Sitä huolettomuutta ja vapautta kaikista niistä murheista ja pahoista asioista, joita maailmassa tapahtuu.

Mikä sua ärsyttää tai harmittaa eniten tällä hetkellä? Mulla ei tällä hetkellä ole mitään suuria murheita tai mua ärsyttäviä juttuja, mutta kerron sitten jotain pienempiä. Mulla meni just koulukirjoihin 300 € ja se kyllä tuntuu opiskelijan lompakossa kovasti, kyllä mä tiesin että ne on kalliita, mut en silti ajatellut että ne ihan noin kalliita olisi. Myös tää kuumuus ärsyttää, mutta onneksi nyt kai alkaa sää viiletä. Meidän asunnossa ei ole vielä sohvapöytää ja on tosi ärsyttävää kun kahvikupin joutuu laskea lattialle ja onnistun sen vielä aina kaatamaan jalallani.

Onko sulla jotain hyviä ahdistuksenhallintakeinoja? Se niin riippuu ihmisestä, että kelle mikäkin toimii, mutta itselle parhaaksi keinoksi oon huomannut kirjoittamisen ja samalla musiikin kuuntelemisen. Tämä tosin auttaa vain aika pieneen ahdistukseen, jonka takia joudun ottaa ahdistuslääkkeen heti kun vähänkin ahdistaa, sillä mun ahdistus pääsee kasvamaan nopeasti valtavaksi eikä siihen auta enää oikein mikään ja sitten mulla onkin iso ongelma. Kiellettyjä keinoja on millä ison ahdistuksen saa hetkeksi katoamaan, mutta niitä ei saa käyttää ja niistä oon nyt pysynytkin onneksi erossa.

Jos saisit poistaa maailmasta joko kiusaamisen/syrjimisen tai mielenterveysongelmat, kumman poistaisit? Tää on kyllä vaikea kysymys, sillä molemmat on niin isoja ongelmia, eikä niiden vakavuutta pitäisi mun mielestä keskenään lähteä edes vertailemaan. Mutta jos ajatellaan että joidenkin sotien syy on se, ettei erilaiset kansat hyväksy toisiaan (eli he syrjivät toisiaan) voisi jotkut sodat loppua jos kaikki kansat ja rodut hyväksyisivät toisensa. #problemsolved? :-D Toisaalta taas maailmassa olisi vähemmän huonosti voivia ihmisiä ja ihmisten kuolemat & itsemurhaluvut pienenisivät, jos mielenterveysongelmia ei olisi. Mutta jos toi eka oikeesti postaisi sodat ja toisi maailmaan rauhan niin sitten valitsisin sen!

Kaipaatko lapsuudenkodistasi jotain? Mä kaipaan mun perhettä ja mun omaa huonetta sekä sitä, ettei mun tarvinnut itse huolehtia kaikesta.

Mihin purat pahaa oloa? Kirjoittamiseen ja pahasta olosta puhumiseen jonkun läheisen kanssa.

Mikä on sun onnellisin hetki minkä koit silloin, kun sun masennus oli pahimmillaan? Mun on vaikeaa muistaa mitään hyviä asioita noista ajoista, mutta osastolla ollessani mulle oli tosi onnellisia hetkiä ne kun perhe ja ystävät tuli mua osastolle katsomaan. Oli ihana tietää, että joku oikeasti välittää eikä mua hylätä tai jätetä yksin mun vaikeuksien kanssa ja vaikka sairauden ollessa pahimmillaan olin ihan hirveä mun läheisiä kohtaan.

Ootko koskaan miettinyt millaista sun elämä olisi ollut ilman anoreksiaa, masennusta yms.? Oon mä miettinyt, mutta sitä on jotenkin tosi hankala sanoa millaista se olisi ollut. Varmaan paljon paljon helpompaa ja iloisempaa, mutta mun vaikeat kokemukset on kasvattanut mua ihmisenä niin paljon, etten vaihtaisi näitä kokemuksia pois.

Mikä muisto sulle tulee ensimmäisenä mieleen tästä vuodesta? Meidän ensimmäinen yhteinen uusivuosi Tonin kanssa.

Mikä on kaunein asia minkä oot nähnyt? Mä en osaa valita vain yhtä, mutta mun mielestä auringon lasku, järvimaisema, puistot syksyllä ja ensi lumi on sellaisia tosi kauniita asioita.

Mikä on kauneinta, mitä sulle on kirjoitettu tai sanottu? Mulle on sanottu paljon kauniita asioita, mutta ehdottomasti kauneinta ja tärkeintä mulle on se kun joku rakas ihminen kertoo rakastavansa minua. Mun on niin vaikea rakastaa itseäni, että tuntuu hyvältä tietää, että joku toinen minusta ajattelee positiivisesti ja rakastaa aidosti sellaisena kuin olen.

Onko sulla koskaan ollut sellaista päivää, että et halua nähdä ketään? Voi kuule, niitä on mulla ihan viikottain.

Millaiset välit sulla ja sun pikkuveljellä Paulilla on? Meillä on tosi läheiset ja hyvät välit, voidaan puhua toisillemme ihan mistä vaan luotettavasti. Pauli on ihana veli ja on osannut aina olla mun tukena kun mulla on vaikeaa.

Miten uskosi näkyy elämässäsi? Se ei juurikaan näy muille mitenkään minään tekoina tai rajoituksina, enemmän se on vaan sellaista mun omaa henkilökohtaista uskoa ja ajatuksia siihen liittyen, mutta vaikken mitenkään uskoani mainosta, niin moni on sanonut, että se musta näkyy ulospäin. :) Tämä on sellainen henkilökohtainen asia minulle, josta en tahdo tämän enempää puhua.

Onko maaseudulla pienellä paikkakunnalla kasvaminen sinusta ollut sinulle itsellesi jotenkin merkittävästi vaikuttanut seikka? Törmäätkö koskaan sellaiseen, että koet sen taustana olevan jonkinlainen vahvuus tai etu? Mä en ole ikinä tykännyt asua maalla vaan oon aina kaivannut kaupunkiin, enkä jotenkin osaa ajatella, että maalla asumisesta olisia ainakaan mulle ollut etua. Päin vastoin etenkin vähän nuorempana oli lähinnä tynnyrissä kasvatettu olo! :-D

Miten ystäväsi aikanaan reagoivat siihen kun jouduit ensimmäisen kerran osastolle masennuksen takia? Mä en ekalla kerralla kun osastolle jouduin kertonut mun koulukavereille ollenkaan, ainoastaan parille ystävälle jotka asui toisella paikkakunnalla. Vasta jälkeenpäin kerroin muillekin kavereille missä olin ollut, sillä mä pelkäsin niiden reaktiota. Loppujen lopuksi mun kaikki ystävät on mun sairauksiin suhtautuneet ihan hyvin ja toisella kerralla kun osastolla olin, he tulivat mua sinne katsomaan, mistä olen edelleen tosi kiitollinen. <3

Kun aloit laihduttaa, lietsoiko lolita/gyaru muotiin pukeutuminen sinua yhtään? Kyllä lietsoi paljonkin. Japanilaiset gyaru,-ja lolitatytöt ovat yleensä lähes anorektisen laihoja ja musta tuntui, etten voi näyttää niissä vaatteissa hyvältä normaalipainoisena.

Mielipide kiusaamisesta? Mua on itseäni kiusattu monta vuotta ja mua suututtaa hirveästi ihmiset, jotka toisia kiusaa, koska ne ei tunnu ymmärtävän että kiusaamisen seurauksista saa pahimmillaan kärsiä lopun elämäänsä. He tekevät toisten ihmisten elämästä helvettiä. Enää mua ei oo vuosiin kiusattu mutta mä niin haluaisin auttaa ihmisiä, jotka siitä edelleen joutuvat kärsimään.

Pelkäätkö kuolemaa? Pelkään, mutta vaikeasti masentuneena en pelännyt, vaan se tuntui helpottavalta mahdollisuudelta.

Mitä pelkäät elämässä? Yksin jäämistä, vointini romahtamista, yksin nukkumista, paniikkikohtauksia, että mun läheisille sattuu jotain, hyönteisiä, käärmeitä, korkeita,-ja ahtaita paikkoja, bakteereja, karhuja, onnettomuuksia ja sotia.

Mitä et missään nimessä halua tapahtuvan? Että mun läheisille sattuu jotain, että mä joutuisin jostain syystä luopumaan mun asunnosta ja opiskelusta, että mun sairaudet pahenee taas, että me erottais Tonin kanssa jne. onhan näitä kun alkaa oikein miettimään mitä kamalaa voisi tapahtua.

Mitä kaikkia sairauksia/häiriöitä/kammoja sulla on? Anoreksia, vaikea masennus, pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Tosin oon tällä hetkellä normaalipainoinen ja ihan ok kunnossa henkisestikin eikä esim. toi pakko-oireinen häiriö mun elämässä tällä hetkellä juurikaan näy. Masentunut ja ahdistunut olen edelleen ja anorektiset ajatuksen päässä pyörii koko ajan.

Onko sua koskaan kiusattu, jos on niin kuinka kauan ja miten? Mua kiusattiin koko yläaste, lähinnä se oli sellaista perään huutelua ja viheltelyä, porukasta jättämistä, päin naamaa vittuilua ja ilkeilyä sekä nettikiusaamista. Olin ylipainoinen, en mitenkään erityisen kaunis, mulla oli massasta poikkeavia harrastuksia ja käytin liian erikoisia vaatteita, se kai oli se varsinainen syy miksi mua syrjittiin.

Yksi hyvä neuvo kiusaamisesta kärsivälle? Älä pelkää hakea apua vaan kerro kiusaamisesta jollekin, siinä sä et ainakaan menetä mitään. Mä kärsin kiusaamisesta vuosia koska en kertonut siitä opettajille, ehkä mun ei olisi tarvinnut kestää sitä niin kauaa eikä sillä olisi ollut niin vakavia seurauksia, jos olisin uskaltanut kertoa siitä aiemmin. Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä tein.

Mitä piditte vastauksista,
 jäikö jokin asia vielä mietityttämään?

| TUBECON |

11 elokuuta 2014

Moi! Halusin vain tulla pikaisesti kysymään, että kuinka moni teistä on menossa lauantaina Helsinkiin TubeConiin Hartwall Areenalle?  Jos joku ei tiedä mistä on kyse, lue alla oleva teksti ja tsekkaa tapahtuman kotisivut TÄÄLTÄ! Mä olen paikan päälle menossa, noin upeaa tapahtumaa ei vain voi jättää välistä, jos yhtään aihepiiri kiinnostaa! Jos ootte sinne tulossa ja mut bongaatte niin tulkaa ihmeessä moikkaamaan! :-)

"Tubecon on täysin uusi ja mullistava tapahtumamuoto, jossa yhdistyy valtava määrä YouTubesta löytyviä ilmiöitä. Kymmeniä tubettajien miittejä, musiikkia, paneeleja, pelialue, urheilualue, disko ja Awardsit. Sen ei ole tarkoitus olla konsertti, messut eikä festari. Se on ainoa ja ensimmäinen laatuaan. Tule mukaan tekemään historiaa!
Tapahtuman ohjelmistotyöryhmä muodostuu n. 100 Suomen YouTube-yhteisön jäsenestä, joka on tapahtuman sielu. “Me päätettiin järjestää Suomen suurin tubemiitti, jossa pistetään kaikki ennätykset uusiksi: eniten osallistujia, eniten tähtiä ja parhaat artistit lavalla. Tehdään miljoona sekuntia nettivideoita yhdessä! Tubeconissa tapaat meitä kanavien staroja ja uusia ja vanhoja kavereita.
Tubecon on ihan kaikille tubettajille ja yleisölle! Kaikkien aikojen supermiitissä tapaa toisensa koko jengi: Vloggarit, pelaajat, sketsikanavat, extremejengi, skedet, scoottaajat, mangat, mopot, meikit, ponit ja ihan kaikki muut mitä tubesta löytyy!  
Ai niin, ja vanhemmat voi heittää aikuisparkkiin. Siellä niille selitetään mistä tässä tubettamisessa on kyse."


Ketä muita on TubeConiin menossa?

| Mökillä |

06 elokuuta 2014

Moi! Viime torstai oli mun viimeinen päivä kotona ennen muuttoa. Tuo torstai-ilta oltiin vanhempien vuokramökillä perheen kesken, oli ihanaa viettää viimeistä yhteistä iltaa kauniissa järvimaisemissa. Mä en oo mikään mökki-ihminen, mutta tälläinen yhden illan vierailu virkisti kyllä kovasti ja mikä parasta pääsin valokuvailemaan noita kauniita maisemia. Koirani Misty oli myös mökillä mukana, joten saatte nyt niitä kauan toivottuja kuvia siitäkin. Tuo ihana nallekoira on kyllä varastanut sydämeni täysin, sitä tulee kyllä niin ikävä kun se ei enää tassuttele ympärilläni jatkuvasti. Mutta pitemmittä puheitta tässä kuvia meidän mökkireissusta, mä jatkan nyt Q&A-postauksen toisen osan kirjoitusta! ;-) 


Mikä kuvista oli sun suosikki?

| Q&A Osa 1. |

05 elokuuta 2014

Moi! Pyysin teiltä viikko sitten kysymyksiä Q&A-postausta varten. Kysymyksiä tuli ihan valtava määrä, kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille! Koska kysymyksiä tuli niin paljon, vastaan niihin kolmessa eri postauksessa erilaisiin kategorioihin lajiteltuilta. Tässä kaikki opiskeluun, asumiseen, bloggaamiseen, perheeseen ja parisuhteeseen liittyvät kysymyksen ja vastaukset! Myöhemmin luvassa kauneudenhoitoon, muotiin, mielenterveyteen, syvällisiin,- ja random-aiheisiin liittyviä kysymyksiä ja vastauksia! Nämä on aika pitkiä postauksia, mutta toivottavasti jaksatte ne kuitenkin lukea! :-) 

Opiskelu ja Asuminen 

M
illainen se teidän uusi asunto on sisustettuna ja voitko tehdä siitä oman postauksen joskus? 
Me asutaan Seinäjoella rivitalokaksiossa, jonka rakennusvuosi on 2012, asunnossa on 45 neliötä. Oon asunnostamme aiemmin jo kirjoittanut, mutta lisää asuntoaiheisia postauksia on tulossa lähiaikoina, nyt kun ollaan tänne kunnolla muutettu.

Mitä valinnaisaineita sulla oli ylä-asteella? Tää on paha, vaikkei siitä ole kuin pari vuotta, niin en meinannut millään muistaa! :-D Mutta ainakin musiikkia, tanssi/aerobic ja joku korukurssi.

Ootko viihtynyt teidän asuinalueella? Joo ollaan viihdytty tosi hyvin!

Missä oot ollut TET-harjoittelussa? Olin päiväkodissa, Halpa-Hallin kahvilassa ja Härmänportti-nimisellä huoltoasemalla! :-D


Mikset ottanut koiraasi mukaan Seinäjoelle? Meidän asuntoon ei saa ottaa lemmikkiä, eikä me löydetty sopivaa asuntoa, jonne olisi saanut ottaa. Lisäksi ollaan Tonin kanssa molemmat niin kiireisiä, että Misty joutuisi olemaan paljon yksin, joten sen on parempi olla vanhempieni luona.

Missäpäin Seinäjokea asutte? Mä en itseasiassa ole ihan varma mitä kaupunginosaa tämä tarkalleen ottaen on, mutta Kasperin lähettyvillä.

Tiedätkö jo mihin työhön haluat valmistuttuasi? Haluaisin työn, joka jotenkin liittyisi bloggaamiseen. Ehkä jotain muodin ja kauneuden alaa, tai media-hommia?

Montako neliötä teidän asunnossa on ja onko se rivitalo? 45 neliötä ja on rivitalo.

Mitä mieltä olet ask.fm:stä? Itsekin tuota käytän ja sen kanssa on ihan mukava tappaa aikaa. Mun nimimerkki siellä on Krisseaww, sinne voi laittaa lisää kysymyksiä tulemaan!

Bloggaaminen

Ootko tulossa miittiin Tampereelle 4.10? En vielä tiedä.

Vinkkejä kuinka motivoitua bloggaukseen? Mulla ei yleensä ole mitään ongelmia tuon motivoitumisen kanssa, yleensä mulla on aina jotain ideoita, mistä haluaisin kirjoittaa. Luen päivittäin muiden blogeja ja se on yksi keino, joka pitää mun motivaatiota yllä, jos tuntuu etten tiedä mistä kirjoittaisin, luen lempi blogejani ja aina mulle tulee silloin jotain ideoita, joista voisin itsekin kirjoittaa. Myös teidän kommentit motivoivat mua bloggaamaan sekä se hyvä fiilis, mikä mulle tulee jokaisen julkaistun postauksen jälkeen. Joten jos motivaatio on hukassa, niin ensimmäisenä suosittelen lukemaan sinua inspiroivia blogeja!

Millainen blogi on mielestäsi kiinnostava? Mä luen blogeja pääasiassa vain kirjoittajan persoonan takia, eli kirjoittajan täytyy olla jotenkin kiinnostava ihminen ja mielellään omata samanlaisia kiinnostuksenkohteita kuin mulla itselläni. Tykkään  alternative-henkisistä blogeista, ihmisistä jotka jollain tavalla "poikkeavat massasta" mä niin inhoan tuota ilmausta, mutta tajuatte varmaan mitä tarkoitan! Mä luen mielummin ns. huonosti toteutettua blogia, jonka kirjoittaja vaikuttaa huippu tyypiltä, kuin täydellisen ulkoasun ja valtavalla lukija määrän omistavia blogeja, jonka kirjoittaja tuntuu jotenkin epäaidolta ja pinnalliselta. Kuitenkin blogin ulkoasu ja isot laadukkaat kuvat on mulle tärkeitä, minkä takia tykkään lukea blogeja, joiden kirjoittajat bloggaavat ammatikseen.Toisaalta on taas paljon ammattilaisten blogeja, joista en tykkää yhtään.  Blogeissa eniten kiinnostavat asukuvat, meikkivinkit ja hiusjutut.

Miksi lopetit vloggaamisen? Mun aika ei riitä sekä bloggaamiseen ja vloggaamiseen, joten oli pakko valita niistä toinen. Bloggaaminen on aina tuntunut enemmän mun jutulta kuin videoiden tekeminen, joten päätös oli helppo. Jotenkin motivaatiota videoiden tekemiseen mulla ei ole enää ollenkaan. Koko Youtube-skene on sitäpaitsi nykyään mun ja monen muun mielestä aivan syvältä, jatkuvasti turhia riitoja ja muiden videoiden pilkkaamista, mä en halua kuulua sellaiseen porukkaan enää. Enkä nyt tuomitse kaikkia vloggaajia, paljon siellä on ihania ihmisiä ja homma toimii, mutta ihan liikaa siellä on ilkeilyä ja muiden tarpeetonta arvostelua.

Jos sinun olisi pakko luopua valokuvaamisesta tai bloggaamisesta, kummasta luopuisit? Tää on aika hankala kysymys, koska molemmat on mulle tärkeitä ja liittyy niin selkeästi toisiinsa. Pelkkä valokuvaaminen ei olisi niin kivaa, jos en voisi kuvia blogiin julkaista ja blogiin kirjoittaminen ilman itse otettuja kuvia tuntuisi turhalta. Mä varmaan valitsisin kuitenkin bloggaamisen, sillä kirjoittaminen on mun intohimo ja selviytymiskeino.

Hyvät puolet bloggaamisessa? Paras puoli on ehdottomasti omien ajatusten purkaminen kirjoituksen ja tekstin kautta, jokaisen valmiin postauksen jälkeen on aina hyvä fiilis. Vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa on myös yksi hyvä puoli, on mielenkiintoista keskustella postauksen aiheesta teidän kanssa kommenttien välityksellä ja siksi mä pyrinkin aina vastaamaan jokaiseen kommenttiin. Tottakai myös blogiyhteistyöt ja se, että mut tunnistetaan kadulla ja moikataan, on kivoja juttuja, mutta kaikista parasta tässä on se, että pääsen toteuttamaan itseäni kirjoittajana ja valokuvaajana.



Nähdäänkö sut TubeConissa 16.8? Kyllä nähdään ja itseasiassa näillä näkymin me esiinnytään siellä Paulin (phoolivlog) kanssa aikuisparkissa! Jos haluut kuulla ja nähdä meidän laulavan ja soittavan niin tuu paikalle! :-D

Mikä sai sut aloittamaan bloggaamisen? Mä oon kirjoittanut pienestä asti ja jo joskus 12-vuotiaana kun ensimmäisiin blogeihin törmäsin, tiesin haluavani joskus sellaista kirjoittaa. Aika pian sen jälkeen aloin kirjoittaa yhteistä blogia äidin kanssa (tämä oli sellaista lapsi harjoittelee bloggaamista yhdessä äidin kanssa-tyyppistä :-D) ja myöhemmin sen jälkeen mulla on ollut monia eri blogeja. Lisää aiheesta voit lukea tässä* postauksessa.

Miksi julkaiset vain kehukommentit? Tätä kysytään multa ja monilta muilta kommenttien valvontaa käyttäviltä bloggaajilta hirmu usein ja voisin nyt kerrankin oikein avautua asiasta.  Monilla bloggaajilla itseni mukaan lukien on sellainen periaate, että julkaisen kaikki kommentit, myös negatiiviset niin kauan kuin ne ovat rakentavaa kritiikkiä. Tai itseasiassa julkaisen paljon myös kommentteja, jotka tätä eivät ole. Kaikista törkeimmät tai muuten liian henkilökohtaiset kommentit jätän julkaisematta, sillä negatiivisuus lisää negatiivisuutta. Jos julkaiset yhden törkeän kommentin, syntyy siitä kommenttiboksissa usein valtava paskamyrsky, jostain aivan olemattoman pienestä asiasta. Ja kaikki nuo negatiiviset kommentit, joissa ihmiset haukkuvat joko minua tai toisiaan, olisi voinut välttää sillä, että sen ekan ilkeän kommentin jättää julkaisematta, oon tämän todennut monta kertaa. Mä tai kukaan muukaan bloggaaja ei oleta, että ihmiset vaan ylistää sua ja me ollaan bloggauksen aloitettuamme tehneet sen päätöksen olla esillä ja muiden ihmisten arvosteltavana. Tästä huolimatta mekin ollaan vaan ihmisiä ja meillä on oikeus suojella itseämme kommenttien valvonnalla ja itse päättää mitä haluaa blogiin julkaista ja mitä ei. Jos joku ei halua mun blogia sen takia lukea, etten julkaise kommenttia jossa mua huoritellaan ja haukutaan tai mun läheisiä pilkataan ja nolataan, voi mun puolesta mennä lukemaan jonkun toisen blogia! :-D

Mietitkö paljon minkälaisen kuvan annat itsestäsi blogissasi, pelkäätkö että se voisi vaikuttaa tulevaisuudessa elämääsi negatiivisesti? Kyllä mietin, aika paljonkin. Jokaista postausta kirjoittaessani mietin, että enhän julkaise mitään, mikä voisi myöhemmin kaduttaa. Mä en kuitenkaan usko, että tästä tulee olemaan mitään merkittävää haittaa esim. opiskelussa, töissä tms., mutta omaan yksityisyyteen tämä voi vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa, onhan ajatukseni kuitenkin jatkuvasti kaikkien luettavissa. Omaa yksityisyyttä jokainen bloggaaja suojelee rajaamalla tietyt asiat blogin ulkopuolelle ja niin minäkin olen tehnyt. Mm. tarkka asuinpaikka, raha-asiat, läheisten henkilökohtaiset asiat ja asiat joista en halua ihmisille puhua, ovat sellaisia asioita, joista en täällä puhu.

Miksi bloggaat nykyään niin harvoin? Mä oon just muuttanut omaan asuntoon ja oikeastaan koko kesä on mennyt näitä muuttoasioita hoitaessa, tavaroita pakkaillessa jne. Oon myös talveen ja kevääseen verrattuna nähnyt enemmän kavereita ja viettänyt paljon aikaa Tonin kanssa, ja kaikkien näiden yhteisvaikutuksesta mulla on ollut liian vähän aikaa bloggaamiseen. Inspiraatiota ja halua blogata on ollut, mutta ei vaan oo aika riittänyt kaikkeen. Kesän hirmuhelteet vei mut myös hetkeksi vuodepotilaaksi, jolloin aikaa olisi ollut, mutta jaksamista ei. Nyt kun ollaan muutettu ja koulun alkaessa elämään tulee rutiinit, on mulla varmasti taas enemmän aikaa bloggailla ja pääsen takaisin tiiviiseen postausrytmiin! Vähän malttia vain, postauksia on tulossa ahkerasti jo tästä viikosta alkaen! :)

Millaisia postauksia tykkäät toteuttaa eniten? Ehdottomasti eniten tykkään kirjoittaa syvällisiä mielipide,- ja mielenterveys-postauksia, mutta koska en halua blogini olevan liian vakava, näkyy täällä ostos,-kauneus,- ja lifestylepostauksia, joiden kirjoittamisesta nautin myös suuresti.Yritän saada postailtua mahdollisimman monipuolisesti molempia.

Kuka ottaa kuvat sun blogiin? Mä otan kaikki kuvat itse, jos ei lasketa näitä satunnaisia postauksia, joissa on netistä otettuja kuvia, (kuten tämä) mutta niissä postauksissa on erikseen mainittu kuvien lähde. Myös asukuvat otan aina itse kameranjalustan kanssa.

Millä ja miten muokkaat sun kuvat? Uskokaa tai älkää, mutta kaikki kuvat editoin netin ilmaisohjelmalla nimeltä Picmonkey. Myös kaikki kollaasit ja bannerit teen sillä. Kun tota ohjelmaa oppii käyttämään, se on  todella helppo ja siinä on ainakin mun tarpeisiin riittävästi mahdollisuuksia kuvien muokkaamiselle. Ohjelmalla onnistuu siis kuvien valotuksen, värin, kontrastin, koon yms. muokkaaminen, lisäksi siellä on paljon erilaisia filttereitä ja efektejä. Taas yksi todiste siitä, että saat blogiin kauniita kuvia ilman mitään kalliita ammattiohjelmia!

Mikä kamera sulla on? Pentax K-r.

Voisitko tehdä postauksen sun lempi vaatteista,-ja meikeistä? Kiitos ideasta, voin tehdä!

Linkki yhteen lempi blogiisi? Mulla on ihan hirveästi lemppari blogeja, joten on hankalaa päättää vain yksi linkitettävä. Valitsin kuitenkin erään Indiedaysin blogin nimeltä Muuttolintuja syksyllä. Joanna on upea persoona ja kirjoittaa todella mielenkiintoisia tekstejä, suosittelen ehdottomasti lukemaan!

Perhe ja Parisuhde

Mitä mieltä olet parisuhteestasi? Me ollaan Tonin kanssa tosi onnellisia yhdessä, oon meidän suhteeseen erittäin tyytyväinen. :)

Missä asioissa et voi sietää Tonia? On yksi luonteenpiirre, jossa me ollaan Tonin kanssa ihan ääripäitä ja se aiheuttaa välillä toiseen hermostumista puolin ja toisin. Nimittäin mä en oo mitenkään kärsivällinen ihminen ja kaiken pitää mun mielestä tapahtua mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Jos jonnekin lähdetään, sinne on mentävä jo etuajassa ja hoidan asiat nopeasti nopeasti. Toni taas on luonteeltaan rauhallinen ja leppoisa, jolla ei ole ikinä kiire mihinkään. :-D Mulla menee välillä hermot kun toista täytyy odottaa ja Toni ei jaksa kuunnella mun jatkuvaa hoputusta ja "mennään jo on kiire"-valituksia. Me riidellään tosi harvoin ja jos jotain riidan poikasta tulee, se johtuu yleensä tästä. Mut vastakohdat täydentää toisiaan ja ehkä me molemmat voitais tässä asiassa oppia toisiltamme jotain?

Miten tapasitte Tonin kanssa? Kaverin kotibileissä. :-D


Mitä teette yhdessä Tonin kanssa? Nyt kun me asutaan yhdessä, on meidän yhdessä olo paljon sitä, että molemmat tekee omia juttujaan ja yhteinen tekeminen on muuttunut arkisemmaksi. Me tehdään ruokaa yhdessä, käydään ruokakaupassa ja tehdään muita asioita mitä arjen pyörittämiseen kuuluu. Tottakai sitten myös katsotaan leffoja, käydään lenkillä, pelataan jotain, käydään ulkona ja tehdään asioita mitä tehtiin ennenkuin muutettiin yhteen. Mä kaipaan aika paljon omaa tilaa joten välillä on mukavaa kirjoittaa blogia tai tehdä muita juttuja itsekseen, mutta tuntuu hyvältä tietää, että olkkarissa istuu joku jonka kainaloon saa mennä kun on saanut omat asiat hoidettua. ;-)

Kauanko ootte olleet yhdessä? Muutama viikko sitten tuli vuosi täyteen. :)

Mikä on ollut teidän suurin riidanaiheenne? Me riidellään tosi harvoin, eikä meillä rehellisesti sanottuna ole vielä kertaakaan ollut mitään isoa riitaa, mitä ihmiset jaksaa ihmetellä! Tuntuu, että muilla meidän ikäisillä on jatkuvasti suhteessa jotain hirveää draamaa, mutta meillä ei ole sellaista ainakaan vielä näkynyt. :-D  Meistä ei kumpikaan oo mitään riidanhaastaja-tyyppiä ja jos toinen kiukuttelee, osataan me molemmat silloin vaan olla hiljaa ja kuunnella. Jos toisella on selvästi huono päivä, niin on parempi vaan antaa toisen kiukutella, kuin alkaa nalkuttamaan mikä vaan pahentaisi tilannetta. Jos meistä jompikumpi sanoo toiselle jotain ilkeää, osataan molemmat pyytää heti anteeksi ja asia on loppuun käsitelty sillä. Jos jotain pientä riitaa tulee, se johtuu aiemmin mainitusta myöhästelystä tai liiallisesta kiireestä. :-D

Mitä opiskelet tai aloitatko opiskelut nyt syksyllä? Aloitan merkonomin opinnot täällä Seinäjoella Koulukadun Sedussa. :)

Ketä sun perheeseen kuuluu? Äiti, isä ja pikkuveli Pauli. Nyt asun yhdessä poikaystäväni  kanssa.

Kuvat: WeIt

Mitä piditte vastauksista, jäikö jokin asia mietityttämään? 

| Seinäjokelainen |

02 elokuuta 2014

Moi! Pahoittelut postaustauosta, mutta mulla on siihen erittäin hyvä syy! Nimittäin eilen ollaan nyt virallisesti muutettu Tonin kanssa Seinäjoelle yhteiseen asuntoon ja tätäkin postausta saan kirjoittaa omassa asunnossa omalla sohvalla! On niin ihanaa kun ei tarvitse enää kahden asunnon väliä reissata. Koko viikko on mennyt tavaroiden pakkailussa, joten blogin kirjoitus on jäänyt vain haaveeksi.  Vaikka muutto on mukava asia, liittyy siihen kuitenkin paljon stressaaviakin asioita. Kuvituksena tekstille toimii muutama kesäinen luontokuva.

Koulu alkaa ens keskiviikkona, muutama päivä enää! Aloitan siis Seinäjoen koulukadun Sedussa merkonomin opinnot. Mä en oo käyny missään koulussa puoleentoista vuoteen, joten ei varmaan tarvi edes sanoa, kuinka paljon mua jännittää mennä sinne. Mun edelliset kokemukset koulussa käymisestä ei oo ollut kauheen kivoja; ensin koulukiusattuna koko ylä-asteen, josta seurasi vakava masennus, sitten lukion lopetus anoreksiaan sairastuttuani.


 Mä en ensinnäkään tunne ketään sieltä koulusta ja mun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, koska mulle jäi koulukiusaamisesta sellanen fiilis, että kaikki automaattisesti inhoo mua. Mä en tunne oloani mukavaksi muiden ikäisteni kanssa, jos en kunnolla tunne heitä. Mun on vaikeeta luottaa ihmisiin. Tää on sellanen asia, mistä en ikinä puhu kellekään ja monet tän kuullessaan on ihmetellyt asiaa paljon, koska ihmiset pitää mua usein tosi sosiaalisena ja avoimena ihmisenä. Ja niin mä oonkin, mä tykkään olla ihmisten kanssa, mutta oon aina jotenkin varuillani.

Kouluruokalassa mä en oo säännöllisesti käynyt syömässä moneen vuoteen, koska syöminen siellä muiden nähden tuntuu ihan ylitsepääsemättömän ahdistavalta. "Kaikki näkee kun mä syön miettien miksi tuo lihava lehmä mättää ruokaa jo entisestään turvonneeseen ja muhkuraiseen kroppaansa" - ajattelen, vaikka toisaalta tiedostan, ettei ketään oikeasti kiinnosta mun syömistä siellä arvostella.  Ja mitä sitten vaikka joku arvostelisi, kyllä mä saan siellä syödä niinkuin muutkin. Mutta silti anoreksiasta on jäänyt tälläinen päähän pinttymä, enkä tiedä pystynkö koulun ruokalaan mennä vieläkään. Eväitä vaan vessassa niinkuin tähänkin asti tai sit vaan skippaa suosiolla koko lounaan. Mä en todellakaan tiiä mä tän asian kanssa nyt aion tehdä, mut kynnys tonne ruokalaan marssimiseen on oikeesti paljon isompi kun voitte kuvitellakaan. Mun sairaudet pahenee stressistä, ja vielä kun tuon tietää niin stressi vaan pahenee.


Mulla ei oo koskaan ollut hirveästi kavereita, vaan muutama läheinen ystävä. Mulla voisi olla enemmänkin ystäviä, mutta masennus vaikuttaa muhun edelleen siten, että oon tosi huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Mä rakastan mun ystäviä ja haluaisin viettää heidän kanssa enemmän aikaa ja tutustua paremmin mun etäisempiin kavereihin, mutta mä en vaan saa jotenkin aikaiseksi. Miten voikaan yhden Facebook-viestin lähettäminen olla välillä niin vaikeaa? Mä oikeasti yritän, mutta jotenkin se vaan jää. Nyt muutin toiselle paikkakunnalle, jossa mulla ei ole kuin pari kaveria. Koulusta ja uusista harrastuksista mä varmaan niitä voisin hankkia, mutta se tuntuu edellä mainituista syistä vähän hankalalta. Mä pelkään jääväni ihan yksin.

Mä oon aina ollut tosi läheinen mun perheen kanssa, vaikka meillä on ollut välillä tosi hankalaa, ollaan hienosti vaikeuksista yhdessä selvitty. Mä oon valmis muuttamaan omilleni ja oon siitä haaveillut jo kauan, mutta kyllä mä silti voin hyvin myöntää, ettei se ihan helppoa ole. Tosi haikein mielin oon tämän viikon kotona tavaroita muuttolaatikoihin pakannut, vaikka samaan aikaan oon valtavan innoissani tästä kaikesta. Niin paljon isoja asioita tapahtuu samaan aikaan: lapsuuden kodista pois muuttaminen, uusi koulu ja opiskeluun palaaminen, vastuu omasta elämästä ja asunnosta, yhteinen arki Tonin kanssa ja samaan aikaan pitäisi vielä muistaa antaa itselle aikaa toipumiseen. Joten ei kai se ole mikään ihmekään, jos jännittää?


Oma asunto nostaa mun inspiraation blogin kirjoittamiselle ihan uudelle tasolle, on niin ihanaa kun saa kirjoittaa ja kuvata omassa kodissa. Meidän kodin sisustuksestakin tulee sitten varmasti enemmän juttua, kun vaan saadaan muuttolaatikot purettua, ja niitä on muuten paljon! :-D

Vaikka tässä tekstissä kuvasin lähinnä vaan mun pelkoja ja huolia, on mulla kuitenkin ihan luottavainen olo tän kaiken suhteen. Päivä ja hetki kerrallaan, asioilla on tapana järjestyä. Ja jos ongelmia tulee, mietitään sitten kuinka ne ratkaistaan, ei tää etukäteen murehtiminen ainakaan auta yhtään mitään, vaikka en siltä voikaa välttyä. Vaikka mulla olisi yksinäinen olo, mulla on kuitenkin todellisuudessa paljon välittäviä ihmisiä mun ympärillä, jotka mua auttaa ja tukee kun sitä tarvitsen. Mun syömishäiriö-yksikön tukikäynnit palaa myös kohta kesälomalta ja jos tarve vaatii, lisätään mulle hoitokäyntejä syksyllä, joilla varmistetaan, että pärjään näiden muutosten keskellä.

Mulla on ihan valtavasti kirjoiteltavaa teille mm. kysymys-vastauspostauksen vastausosiot! Sain teiltä ihan valtavasti kysymyksiä, kiitos paljon! Meillä on kuitenkin vielä paljon tekemistä tämän asunnon kanssa, mutta yritän silti palata blogin ääreen niin pian kuin mahdollista!

Tuoko syksy sun elämään muutoksia?

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan