| Seinäjokelainen |

02 elokuuta 2014

Moi! Pahoittelut postaustauosta, mutta mulla on siihen erittäin hyvä syy! Nimittäin eilen ollaan nyt virallisesti muutettu Tonin kanssa Seinäjoelle yhteiseen asuntoon ja tätäkin postausta saan kirjoittaa omassa asunnossa omalla sohvalla! On niin ihanaa kun ei tarvitse enää kahden asunnon väliä reissata. Koko viikko on mennyt tavaroiden pakkailussa, joten blogin kirjoitus on jäänyt vain haaveeksi.  Vaikka muutto on mukava asia, liittyy siihen kuitenkin paljon stressaaviakin asioita. Kuvituksena tekstille toimii muutama kesäinen luontokuva.

Koulu alkaa ens keskiviikkona, muutama päivä enää! Aloitan siis Seinäjoen koulukadun Sedussa merkonomin opinnot. Mä en oo käyny missään koulussa puoleentoista vuoteen, joten ei varmaan tarvi edes sanoa, kuinka paljon mua jännittää mennä sinne. Mun edelliset kokemukset koulussa käymisestä ei oo ollut kauheen kivoja; ensin koulukiusattuna koko ylä-asteen, josta seurasi vakava masennus, sitten lukion lopetus anoreksiaan sairastuttuani.


 Mä en ensinnäkään tunne ketään sieltä koulusta ja mun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, koska mulle jäi koulukiusaamisesta sellanen fiilis, että kaikki automaattisesti inhoo mua. Mä en tunne oloani mukavaksi muiden ikäisteni kanssa, jos en kunnolla tunne heitä. Mun on vaikeeta luottaa ihmisiin. Tää on sellanen asia, mistä en ikinä puhu kellekään ja monet tän kuullessaan on ihmetellyt asiaa paljon, koska ihmiset pitää mua usein tosi sosiaalisena ja avoimena ihmisenä. Ja niin mä oonkin, mä tykkään olla ihmisten kanssa, mutta oon aina jotenkin varuillani.

Kouluruokalassa mä en oo säännöllisesti käynyt syömässä moneen vuoteen, koska syöminen siellä muiden nähden tuntuu ihan ylitsepääsemättömän ahdistavalta. "Kaikki näkee kun mä syön miettien miksi tuo lihava lehmä mättää ruokaa jo entisestään turvonneeseen ja muhkuraiseen kroppaansa" - ajattelen, vaikka toisaalta tiedostan, ettei ketään oikeasti kiinnosta mun syömistä siellä arvostella.  Ja mitä sitten vaikka joku arvostelisi, kyllä mä saan siellä syödä niinkuin muutkin. Mutta silti anoreksiasta on jäänyt tälläinen päähän pinttymä, enkä tiedä pystynkö koulun ruokalaan mennä vieläkään. Eväitä vaan vessassa niinkuin tähänkin asti tai sit vaan skippaa suosiolla koko lounaan. Mä en todellakaan tiiä mä tän asian kanssa nyt aion tehdä, mut kynnys tonne ruokalaan marssimiseen on oikeesti paljon isompi kun voitte kuvitellakaan. Mun sairaudet pahenee stressistä, ja vielä kun tuon tietää niin stressi vaan pahenee.


Mulla ei oo koskaan ollut hirveästi kavereita, vaan muutama läheinen ystävä. Mulla voisi olla enemmänkin ystäviä, mutta masennus vaikuttaa muhun edelleen siten, että oon tosi huono pitämään yhteyttä ihmisiin. Mä rakastan mun ystäviä ja haluaisin viettää heidän kanssa enemmän aikaa ja tutustua paremmin mun etäisempiin kavereihin, mutta mä en vaan saa jotenkin aikaiseksi. Miten voikaan yhden Facebook-viestin lähettäminen olla välillä niin vaikeaa? Mä oikeasti yritän, mutta jotenkin se vaan jää. Nyt muutin toiselle paikkakunnalle, jossa mulla ei ole kuin pari kaveria. Koulusta ja uusista harrastuksista mä varmaan niitä voisin hankkia, mutta se tuntuu edellä mainituista syistä vähän hankalalta. Mä pelkään jääväni ihan yksin.

Mä oon aina ollut tosi läheinen mun perheen kanssa, vaikka meillä on ollut välillä tosi hankalaa, ollaan hienosti vaikeuksista yhdessä selvitty. Mä oon valmis muuttamaan omilleni ja oon siitä haaveillut jo kauan, mutta kyllä mä silti voin hyvin myöntää, ettei se ihan helppoa ole. Tosi haikein mielin oon tämän viikon kotona tavaroita muuttolaatikoihin pakannut, vaikka samaan aikaan oon valtavan innoissani tästä kaikesta. Niin paljon isoja asioita tapahtuu samaan aikaan: lapsuuden kodista pois muuttaminen, uusi koulu ja opiskeluun palaaminen, vastuu omasta elämästä ja asunnosta, yhteinen arki Tonin kanssa ja samaan aikaan pitäisi vielä muistaa antaa itselle aikaa toipumiseen. Joten ei kai se ole mikään ihmekään, jos jännittää?


Oma asunto nostaa mun inspiraation blogin kirjoittamiselle ihan uudelle tasolle, on niin ihanaa kun saa kirjoittaa ja kuvata omassa kodissa. Meidän kodin sisustuksestakin tulee sitten varmasti enemmän juttua, kun vaan saadaan muuttolaatikot purettua, ja niitä on muuten paljon! :-D

Vaikka tässä tekstissä kuvasin lähinnä vaan mun pelkoja ja huolia, on mulla kuitenkin ihan luottavainen olo tän kaiken suhteen. Päivä ja hetki kerrallaan, asioilla on tapana järjestyä. Ja jos ongelmia tulee, mietitään sitten kuinka ne ratkaistaan, ei tää etukäteen murehtiminen ainakaan auta yhtään mitään, vaikka en siltä voikaa välttyä. Vaikka mulla olisi yksinäinen olo, mulla on kuitenkin todellisuudessa paljon välittäviä ihmisiä mun ympärillä, jotka mua auttaa ja tukee kun sitä tarvitsen. Mun syömishäiriö-yksikön tukikäynnit palaa myös kohta kesälomalta ja jos tarve vaatii, lisätään mulle hoitokäyntejä syksyllä, joilla varmistetaan, että pärjään näiden muutosten keskellä.

Mulla on ihan valtavasti kirjoiteltavaa teille mm. kysymys-vastauspostauksen vastausosiot! Sain teiltä ihan valtavasti kysymyksiä, kiitos paljon! Meillä on kuitenkin vielä paljon tekemistä tämän asunnon kanssa, mutta yritän silti palata blogin ääreen niin pian kuin mahdollista!

Tuoko syksy sun elämään muutoksia?

21 kommenttia:

  1. Samoja muutoksia kuin sinulla, eli muutto uudelle paikkakunnalle, ekan kerran pois kotoa, uuteen kouluun. En tunne myöshään ketään sieltä, mutta muutan ystäväni kanssa niin on edes yksi tuttu. :) Ja sullakin on Toni, eli et jää yksin! Jännittää ihan pirusti että miten pärjään(rahallisesti+henkisesti..), löydänkö kavereita vai oonko aina yksin koulussa ja kämpillä kun kaveri on omien kavereidensa kanssa jne... Muutto on tiistaina, onneksi on jo kamat suurimmaksi osaksi laatikoissa. Mutta kaikesta pelosta ja stressistä huolimatta uskon, että pärjään, ja niin pärjäät sinäkin! :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on myös tosi isoja muutoksia edessä, mutta eiköhän me niistä selvitä, päivä kerrallaan! (: Paljon tsemppiä sulle! <3

      Poista
  2. Kiva postaus :) Odotan sisustuspostausta :) Mie lähden opiskelemaan 300km päähän kotoa media-alaa, enkä tunne sieltä ketään, eli täälläkin vähän jännittää, mut eiköhän me selvitä ja saada kavereitakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! (: Joo sulla on kanssa isoja muutoksia edessä, tsemppiä sullekin! <3 :)

      Poista
  3. Ihana postaus + tsemppii sulle ♡
    Ja mullaki o melko iso muutos tulos ensvuonna. Meen ny amiksen kakkoselle ja mun ainoo kaveri muuttaa pois jääden samalla äitiyslomalle, joten tiedossa on varmaa melko yksinäinen vuosi ko mun on hankala tutustuu ihmisiin enkä muutenkaa tuu hyvin toimeen muitten meijänluokkalaisten kaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja samoin sulle! <3 On kyllä varmasti kurjaa kun ainut ystävä pois, toivottavasti löytäisit uusia ystäviä! :)

      Poista
  4. Mä en käy koulussa syömässä, otan eväät mukaan tai sitten meen muualle syömään. Se on vaan jotenkin niin ylitsepääsemättömän ahdistavaa, hirveästi ihmisiä ja osittain sitäkin varmaan, kun mua kiusattiin yläasteaikoina myös ruokalassa.

    Tää syksy ei tuo oikein mitään muutosta onneks, samaa vanhaa aikuislukiota :) jos sais vaikka valkolakin keväällä. Tsemppiä koulun alkuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mua kiusattiin myös ruokalassa ja sain siellä ensimmäisen paniikkikohtaukseni, mikä on yksi syy miksen ruokalaan halua mennä. Mutta lohduttavaa kuulla, etten ole ainut joka ruokalaa välttää! (: Tsemppiä sullekin! <3

      Poista
  5. Mulla on kans sama tilanne! Oon ens viikon tiistaina muuttamas omaan kämppään, uudelle paikkakunnalle ja ihan uuteen ympäristöön. Mua jännittää kans iha hulluna, mut sitä kouluu on onneks kehuttu siitä et siel ei kuulemma kiusata ketään (itteeni kans kiusattii yläasteella). Mut tsemppii sulle, meet vaa reippaasti ja omana ittenäs nii kyl se hyvin menee! :3 ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Ei mikään ihme jos jännittää kun on noin paljon uusia juttuja luvassa! Mutta hirmuisesti tsemppejä sulle! <3

      Poista
  6. Kaikki menee varmasti hyvin, vaikka sua nyt jännittää :) Kunhan vaan muistaa, että mikään ei ole ehdotonta elämässä. Asiat voi muuttua hyvin positiivisiks ja niihin voi ite vaikuttaa ainakin jonkun verran. Tsemppiä sinne! <3

    VastaaPoista
  7. Tismalleen sama tilanne kuin sulla. Saman ikäinen, jätin lukion kesken, koska kävi liian raskaaksi masennuksen takia, oon ollu monta kuukautta opiskelematta, hain ja pääsin opiskelemaan uudelle paikkakunnalle ja muutan kihlattuni kanssa yhteen seuraavalla viikolla. Elämä tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Pitkän koulukiusaamisen johdosta pelkään kauheasti uusia paikkoja, ihmisiä ja tilanteita. Sitä miten muhun suhtaudutaan ja miten mä suhtaudun muutokseen. Pelottaa, mutta olen ylpeä, että pystyin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja ottamaan riskin. Luulen, että uusi alku on hyväksi meille molemmille. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja toivottavasti suunnanmuutos muuttaa myös vointia paremmaksi. Pitkän seurailun jälkeen, voin sanoa, että uskon suhun! Voimia muutokseen! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ikävää kuulla, että oot joutunut käymään samoja kurjia juttuja läpi kuin minäkin. Kiitos paljon kauniista sanoistasi ja hirmuisesti tsemppihaleja sulle! <3 :)

      Poista
  8. Voii ois niin kiva tutustua suhun, ehkä me joskus nähäänki ku mä asun seinäjoella kans:) samaan kouluun ei harmi vaan päästy, ite alotan opiskelut sosiaali- ja terveysalalla. Mutta jos nään sua jossain kadulla vaikkapa niin tuun kyllä heti moikkaamaan, siis jos vaan saa:) Tsemppiä koulun alkuun ja muutenki uuteen elämään täällä Seinäjoella:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ihanasta kommentista, jos muhun haluaa tutustua niin hyvä tapa siihen on laittaa esim. blogini Facebook-sivujen kautta yksityisviestiä tai sähköpostia! (: Tottakai mua saa tulla kadulla moikkaamaan! Kiitos paljon ja sulle kans! :)

      Poista
  9. Ite vaihan kouluu (meen ylä-asteelle) ja se pelottaa ihan sairaan paljon koska mua on kiusattu ala-koulussa ja oon masentunu ja no vihdoinkin kun on oikeesti mahollisuus nii en mee kouluruokalaan enää ikinä! Siitä on liikaa huonoja muistoja. Se on ihan liian ahistava paikka, ja tusikin kukaan sitten enää mua läskiks haukkuu.

    Oot ihana ja sulla ona tosi kiva blogi ♥

    VastaaPoista
  10. Onko ollut helppoa sopeutua ns. itsenäiseen elämään? (vaikka onhan sulla poikaystävä siellä auttamassa!) Ja mikä on parasta asumisessa ilman vanhempia omillaan? :--) Voimia sinne ja paljon onnea uuteen kotiin!

    http://bn-the-winding-path.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  11. Ei kannata välttää ruokalaan menemistä vaikka se onkin vaikeaa, koska se saa sinut eristäytymään muista ihmisistä. Yritä tutustua heti ekana päivänä edes muutamaan ihmiseen, joiden kanssa voit mennä ruokalaan syömään - jos et ole yksin, sinusta ei tunnu että kaikki tuijottavat. Yksin ei kannata missään nimessä jättäytyä, koska se on pahin virhe minkä voit tehdä.

    VastaaPoista
  12. Oon vähän myöhässä tämän postauksen suhteen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
    Joo itekin tosiaan aloitan uudessa koulussa (samassa ku sinä) ja mulla jäi kammot mun edellisestä oppilaitoksesta, josta sain kavereita vasta kolmantena vuonna, eka vuosi meni lintsaten ja toinen vähän paremmin. Ujona en vain uskalla tuppautua porukkaan, koska musta tuntuu että kaikki katsoo nenänvartta pitkin ja ihmettelee, että mitä tuokin haluaa.
    Tsemppiä kuitenkin koulun alkuun! Itse sen siis aloitan vasta syyskuussa lukiolaispohjaisten kanssa. :)

    VastaaPoista
  13. Pakko tulla sanoo et sun blogi on ollu mun lemppari jo aika alusta asti. On kiva ku kirjotat silleen realistisesti asioista etkä tunnu "häpeilevän" näitä juttuja mistä oot kirjottanu täällä. Ihailen sitä ku uskallat olla oma ittes ja kirjottaa näi avoimesti. Myös sun asukuvat ja niihin liittyvät postaukset on tosi kivaa luettavaa! Aluks seurasin sun blogia sen takia koska se oli niin erilainen ja jollain tapaa tosi söpö. Nyt oon jääny iha koukkuun näihi sun postauksiin, toivottavasti et piiiitkään aikaan ois lopettamassa bloggaamista. :--)

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan