Salaisuuksia

Aloitin alkusyksystä  "elämäntaparemontin", piti alkaa liikkua vähän enemmän ja kiinnittää huomiota siihen mitä suuhunsa laittaa, kuulostaa varmaan tutulta? Nimittäin se taitaa olla meidän naisten ikuinen riesa. Mä tiesin heti alkuun sen olevan huono idea syömishäiriötaustani takia ja kuten pelkäsinkin, alkoi elämäntaparemontti muuttua tiukaksi dieetiksi, salilla käynti jokapäiväiseksi puurtamiseksi ja vaa´alla käynti aamurutiiniksi, vaikka mun ei alunperin pitänyt itseäni millään tavalla mitata. Hoin itselleni, että tämä on sitä terveellistä elämää, näin mun kuuluukin tehdä. Paino putosi nopeasti ja parissa kuukaudessa huomasin syöväni päivässä enää n. 500 kaloria. Mun anoreksiaan ei koskaan aiemmin kuulunut oksentelu, mutta nyt sekin tuli kuvioihin. Mua väsytti, masensi ja olo oli kaikin puolin aivan paska. Edelleen muistutin itselleni, että näin mun kuuluukin tehdä, jatka vaan samaan malliin. Laihdut ja sitten olet kauniimpi ja parempi. Miksi emme ikinä riitä itsellemme?


Ensin Toni huomasi ja huolestui, aloin taas pyörtyilemään ja sain pahoja paniikkikohtauksia, joista yksi vei mut ambulanssiin asti. Tätä hieman itsekin pelästyin. Ystäväni näki mua pitkästä aikaa ja sanoi minun näyttävän todella väsyneeltä ja kysyi miten mä voin. Kenellekään, edes Tonille tai perheelleni en kuitenkaan ole kertonut miten huono olo mulla on todella ollut, vaikka kyllä sen on ainakin Toni varmasti huomannut. Oon käynyt normaalisti koulussa ja töissä, elänyt kaikin puolin tavallista elämää ja vakuutellut kaikille kaiken olevan ihan hyvin. Tuntuu niin pahalta valehdella. Jotenkin tuo ystäväni kommentti jäi mun mieleen kummittelemaan. Näytänkö mä todella niin väsyneeltä? Tarkemmin asiaa miettiessäni mä tajusin, että mä todellakin olen hirmu väsynyt. Töissä ja koulussa ei jaksa keskittyä, salilta palatessani kotiin menin suoraan nukkumaan. Mikään muu ei huvita. Koko ajan itketti ja ahdisti, kaikki tuntui niin valtavan merkityksettömältä. Olisi ollut kiva kirjoitella tänne ja valokuvailla päivittäin kuten ennen, mutta se tuntui aivan liian vaivalloiselta. Mä ymmärsin, ettei tää oo mitään elämää. 

Vähitellen aloin lisäämään ruokamääriä ja vähentämään salilla käyntiä, vaikka se ahdistikin ihan valtavasti. Muistin sen olevan välttämätön askel kohti toipumista. Huomasin tuntevani tuttuja tunteita vuosien takaa anoreksian ollessaan pahimmillaan, muistin millaista helvettiä se oli. Mulle tuli ihan älyttömän paha olo, sillä tajusin hitaasti tuhoavani kaiken sen työn minkä olen tehnyt syömishäiriön selättämiseksi. Mä voisin elää ihanaa nuoren naisen elämää, opiskella, nähdä kavereita ja tehdä kaikkea sitä mikä tekee mut onnelliseksi. Kannattaako mun pilata se kaikki laihduttamisella, johon ei oikeasti ole edes tarvetta xs-s kokoisella tytöllä? No ei todellakaan kannata. 
Nyt mä oon viime viikot voinut jo paljon paremmin. Oon tehnyt ihan hirveästi töitä, että saisin syömisen ja liikkumisen taas tasapainoon. Se ei ole ollut helppoa, mutta vähitellen mennään oikeaan suuntaan. Kun olen syönyt taas paremmin, olen huomannut olevani paljon virkeämpi ja jaksanut taas touhuta entiseen tapaan. 


Tää takapakki oli ikävä muistutus siitä miten anoreksia pitää otteessaan vielä vuosia siihen sairastumisen jälkeenkin, miten se käyttää kaikki heikot hetket hyväkseet iskeäkseen taas kiinni juurruttaen samat vanhat sairaat ajatukset takaisin mieleesi. Vaikka se toi tähän syksyyn paljon pahaa oloa ja ahdistusta, muistutti se taas mulle miten ihmisten pitäisi muistaa olla onnellisia terveydestään, siitä että voi hyvin ja jaksaa arjen tuomissa haasteissa. Sen arvokkuuden tajuaa vasta sitten, kun sen taas hetkeksi menettää. Nyt mä oon päättänyt pitää itsestäni parempaa huolta, sillä mä ansaitsen parempaa kuin syömishäiriön. Me kaikki ollaan arvokkaita ja meidän pitää muistaa pitää itsestämme huolta, olla kiitollisia siitä mitä meillä on. Mun äiti on ihana ihminen ja ihailen häntä suuresti. Hän aina jaksaa muistuttaa, että itseään saa ja pitää hemmotella, missä hän on kyllä ihan oikeassa. Joten nyt annan teille tehtävän! Ostakaa itsellenne jotain mikä parhaiten piristää sinua juuri tänään,tai tee jotain mikä tekee sut iloiseksi.  Olet ihana ja täydellinen juuri tuollaisenaan ja olet hemmottelun ansainnut! Hain tänään itselleni suklaata ja kimpun valkoisia ruusuja, tehkää te samoin. Hyvää viikonloppua!

20 kommenttia:

  1. Lovely post, thanks for sharing! <3

    http://electricsunrise.blogspot.co.uk/

    x

    VastaaPoista
  2. Ei voi muuta ku ihailla <3 moni vois ottaa susta mallia! Uskon et Toni ja sun perhe on susta tosi ylpeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, kiitos tosi paljon! <3 :)

      Poista
  3. Oot ihana !! :* sun blogi on muutenki ihan paras!

    VastaaPoista
  4. Vilkaisin postauksen molemmat kuvat läpi ennen kuin luin tekstin. Mielessäni kävi, ovatko nuo valkoiset kukat ja kynttilä menossa jonkun haudalle. Mutta olitkin vain ostanut ne piristyksen vuoksi. Ei muuta, älä ota itseesi. Oikein ihana postaus, olet niin avoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ostan aina valkoisia kukkia pöydälleni, koska ne on musta kauniita :) Kiitos paljon! <3

      Poista
  5. Sitä on vaikea välillä riittää itselleen kun muotiala uskottelee nollakoon olevan se ainoa ja paras. Vaikka tosiasiassa jokainen on kaunis ihan vain sillä että voi hyvin ja on onnellinen. Sä oot selkeesti tosi vahva nainen, ja on hienoa että uskalsit jakaa tarinasi. Et varmasti ole ainoa joka painii samojen ongelmien kanssa, varsinkin näin fitnesstrendin aikana kun tuntuu että kaikkien pitää olla fitnessmalleja kelvatakseen.

    Itse kumminkin mieluummin valitsen sen suklaan. ;)

    VastaaPoista
  6. upea kirjoitus! musta on ihana et uskallat kirjottaa näistä asioista julkisesti. mä itse olen syömishäiriöinen ja taistelen samojen asioiden kanssa. tänään sain käydä liikkatunnilla kävelyllä ja huomasin sen heti: "en mä tarvitse hiilaria jaksaakseni, ei tarvii ottaa leipää", ja sehän näkyi lounaalla. en syönyt ateriasuunnitelman mukaan, kotona päivällistä tehdessäni napsin herneitäkin ja porkkanaa pois ettei hiilarit van ylittäisi tiettyä rajaa jota ei edes ole. äsken join 2/5 nutridrinkin ja ahdistuin valtavasti. miksi? koska sairaus on mussa kiinni niin paljon vaikka terveeltä tuntuukin.
    tsemppiä jatkoon, anoreksia hiljentyy viikko viikolta, vaikka takapakkeja tulisikin. kaikki vie vaan niin pirusti aikaa!
    ihanaa viikonloppua, nauti siitä <3

    VastaaPoista
  7. Sun asenne on ihana ja on ihanaa että jaksat toivoa ja toteuttaa unelmiasi pohjallakäynninkin jälkeen etkä jää säälimään itseäs <3 Oon ihaillut sua pitkään ja sun blogi tuo mulle inspistä ja saa miettimään asioita. Tosi paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
  8. Mä toivon ja pyydän sua, lopeta oksentelu niin pian kun vaan kykenet!! Sen pitkittyessä sä pilaat sun koko kehon, hampaat, hengitystiet, sisäelimet, ihan kaiken. Ja oksentaminen ei oikeastaan edes auta paljoa, koska keho ehtii ottaa osan energiasta käyttöön. Sä olet niin kaunis nainen nykyään, älä pilaa itseäsi anoreksialla!

    VastaaPoista
  9. Oksentelu on tuttua. Harmiksi vain, kun sen oppii ja keho tottuu, ruoka ei vain pysy enää sisällä. Nimimerkillä kokemusta löytyy... Ihanaa kun jaat tarinaasi. ♥

    VastaaPoista
  10. Kiitos tästä postauksesta Kristiina ♡

    VastaaPoista
  11. Itekki huomaan aina, kun nälkä ehtii kasvaa ennen kuin saan ruokaa ajoissa suuhuni, että sillon alkaa tulla ne kaikki ajatukset ja suunnitelmat päähän. Vaikka tapahtumista itselläni on jo kohta kaks vuotta, tuntuu, että välillä saa sellasia muistutuksia siitä, mitä on kokenu. Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
  12. Oot niin ihana ja kaunis ja pisteenä i:n päälle tosi rohkee ku uskallat sun blogissa kertoa näistä sun sairauksista ja mielentilasta, vaikket sun vanhemmille uskalla kertoa :) ite pystyisin taas kertomaan mut en oo niin rohkee kun sä et laittaisin nettiin sitä, oot vaan niin ihana ja rohkea <3

    VastaaPoista
  13. Ruusut ovat ihania, tuovat iloa ja hymyä mukanaan <3 olet ihana ihminen, voimia sinulle! :3 <3

    VastaaPoista
  14. aivan ihana postaus! aivan varmasti todella moni joka on sairastanut syömishäiriötä ja parantunut, on susta todella ylpeitä! jatka samaan malliin ja paljon voimia! :) <3

    VastaaPoista
  15. Rupesin melkeen itkemään kun aattelin et jouduit taas kokemaan jotain samaa kuin ennen D: Yritä pysyä tolla linjalla! Kaikki on sillon paremmin <3

    VastaaPoista