"Miksi bloggaajat esittävät olevansa täydellisiä?"

Näin eilen pitkästä aikaa rakasta serkkuani ja ajauduimme puhumaan bloggaamisesta ja ennen kaikkea näistä "täydellisistä" bloggaajista, joista paljon kohutaan.  Luimme yhdessä huippubloggaajien blogeja, joiden päivät tuntuivat sisältävän pelkästään shoppailua, manikyyrin, kahvilassa istuskelua, vaahtokylvyn ja muuta ah niin hienoa ja luksusta. Ihan kuin jonkun elämä olisi oikeasti aina tuollaista! Mun blogi on nykyään hyvin samantyyppinen kuin nämä edellä mainitsemani, sillä monta vuotta kirjoitettuani pelkästään pahasta olostani, haluan vihdoin kirjoittaa myös niistä elämäni hyvistä asioista, vaikka se sitten kuulostaisikin jonkun mielestä teennäiseltä ja liian yltiöpositiiviselta. Mietimme miksi ihmiset haluavat antaa itsestään täydellisen vaikutelman, mutta löysimme siihen vastauksen hyvin nopeasti: Miksi kukaan haluaisi julkisesti nolata itseään tai julistaa omia heikkouksiaan koko maailmalle? Kyllä mä mielummin kerron, että oli ihana päivä, kuin että sain potkut töistä, olen lihonut 15 kiloa eikä tililläni ole penniäkään rahaa, näin kärjistettyä esimerkkiä käyttäen. Vai haluaisiko joku teistä kirjoittaa blogiinsa jotain tälläistä:



"Maanantai aamu. Herään herätyskelloon ja mun pitäisi lähteä töihin, mutta mulla on aivan jäätävä darra, joten päätän jatkaa nukkumista. Illalla vähän juhlittiin, vaikka olikin sunnuntai, lattialla on oksennusta. Herään klo. 12 kun pomo soittaa ja kysyy miksi en tullut töihin, sanon nukkuneeni pommiin ja pikaisesti puettuani lähden töihin. Auto ei meinaa lähteä käyntiin ja mua oksettaa. Heti töihin päästyäni eräs todella vittumainen työtoverini kysyy miksi tulin myöhässä töihin, mitä se sille kuuluu? Olen osa-aikaisena töissä marketin kassalla ja saan minimipalkkaa. Työajat ovat surkeat, pomo kusipää ja vihaan asiakaspalvelua. Istun kassalla ja kuuntelen asiakkaiden lässytystä päivästä toiseen, ihan kun mua kiinnostaisi kenelle tuo täti on tuota kukkapuskaa viemässä. Miksei vanhemmat osaa kasvattaa lapsiaan, ei tuollaista kirkumista jaksa täällä kukaan kuunnella. Ulkona on kuulemma kaunis sää, mutta joudun istumaan täällä sisällä kokopäivän. Tervehdin asiakkaita, mutta he eivät minua takaisin. Unohdin eväät kotiin, joten lounas jää syömättä. Kuolen varmaan nälkään.

Jouduin jäädä ylitöihin, mutta vihdoin olen kotona. Heti oven avattuani mun yli pyyhkäisee hirveä haju ja huomaan astuneeni eteisen lattialla lojuvaan koiranpaskaläjään.  Eikö tuo ärsyttävä piski tajua, ettei asuntoni ole mikään yleinen käymälä? Mulla on ihan järkyttävä nälkä, joten haen grilliltä makkaraperunat juustolla ja munalla, vaikka farkut kiristävät jo valmiiksi. Jääkaapissa ei ole kuin valo, pitäisi varmaan käydä kaupassa. Loppuillan makaan sohvalla, vaikka asuntoni on kuin ydinräjähdyksen jäljiltä, koiralla kupla otsassa ja poikaystävälle pitäisi tehdä ruokaa. Just kidding, ei mulla oikeesti oo poikaystävää, olen sinkkuna varmaan lopun ikääni. Eihän näin ruma ja lihava kenellekään kelpaa."

Kauankohan ammattibloggaaja, jonka tekstit olisivat tälläisiä, saisi pitää työpaikkansa, vaikka moni asia tässä tekstissä on sellainen, mitä varmasti on itse kullekin voinut sattua. Yleensä kukaan ei vaan halua kirjoittaa siitä nettiin.


Kenenkään elämä ei oikeasti ole täydellistä, vaan aina tulee vastoinkäymisiä, isompia tai pienempiä. Mä haluan, että mun blogi olisi niin teille kuin minulle itsellenikin sellainen pakopaikka kaikesta arjen stressistä ja ikävyyksistä, siksi haluan kirjoittaa kauniista ja mukavista asioista. Uskon, että moni muukin bloggaaja ajattelee samalla tavalla, ja siksi heidän blogeissaan kaikki vaikuttaa niin täydelliseltä. Se ei tarkoita, että näiden bloggaajien elämä olisi aina niin upeaa, mutta miksi pitäisi niistä ikävistä jutuista kirjoittaa kun voi yhtä hyvin keskittyä  asioihin, jotka elämässä ovat hyvin? Ei munkaan elämästä ole nyt yhtäkkiä kaikki hankaluudet kadonneet enkä mä ole yhtäkkiä muuttunut ihmisenä pinnalliseksi ja feikiksi, kuten moni kommenteissa väittää. Haluan vain keskittyä pitkästä aikaa niihin asioihin, jotka mun elämässä on hyvin, eikä mun mielestä siinä ole mitään väärää. Mä nautin paljon siitä, että saan työpäivän jälkeen vetää huoneen oven kiinni, avata tietokoneen ja uppoutua blogin pariin kirjoittamaan uusista ostoksista, asukuvista tai sisustuksesta, se saa mut hetkeksi unohtamaan kaiken mun ympärillä olevan ja saa mut rentoutumaan. ♥ Bloggaaminen on mulle intohimo ja haluan kehittyä siinä aina vain paremmaksi ja paremmaksi. 

Mun mielestä bloggauksessa ei siis ole tarkoitus pitää yllä jotain täydellisen elämän kulisseja, vaan kyse on siitä, että bloggaaja haluaa nähdä elämänsä mukavat ja kauniit asiat ja kertoa niistä muillekin piristykseksi itselleen ja lukijoilleen.  Toivottavasti tämä teksti antoi uutta näkökulmaa siihen "täydellisten blogien" ihmettelyyn! :)

Yritetään nauttia elämän pienistä iloista
 ja keskittyä siihen mitä kaikkea hyvää meillä on!

26 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Minä tosin lukisin ennemmin noista krapulaisten aamujen rujoista totuuksista kuin enkelipölyllä kuorrutetuista unelmapäivistä. Teflontodellisuuteen ei tartu mikään, mutta koiraanpaskaläjän hajun voi melkein aistia pelkästä tekstistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää et oon samaa mieltä ton anon kaa, tollasen blogin lukeminen ois oikeestaan todella viihdyttävää raadollisuudessaan :D

      Poista
    2. Hahah no joo ois se ainakin erilaista! :D

      Poista
  2. Miksi kokoajan sulla on niin iso tarve kirjoittaa siitä että jotkut bloggaa vain ns kohokohdista. Mitä se haittaa? Ja miksi ketään kiinnostaisi lukea jatkuvaa valittelua? En ihan ymmärrä miksi postauskaupalla kirjoittelet näitä tekstejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pointti on nimenomaan se että mua ei haittaa tälläiset täydelliset blogit vaan mä nimeonomaan itsekin tykkään niistä :) haluan kirjoittaa tästä aiheesta koska tosi monet ihmiset tuntuu tätä asiaa miettivän. Kiitos kommentista ja pahoittelut jos esitin kantani epäselvästi!:)

      Poista
  3. Tämä todella avasi myös mun silmiä! Kirjoitan itse blogia, ja joskus kirjoitan tekstin, mutta kun luen sitä ja totean, että se on täynnä negatiivisuutta, poistan koko tekstin. Miksi purkaisin pahaa oloani nettiin ja siten ehkä pilaan jonkun toisen päivän? Mielummin siirrän postaamista parilla päivällä, kirjoitan kaiken negatiivisen päiväkirjaani (jonka jälkeen usein mietin, miksi mä tuollaista edes murehdin?) ja kirjoitan positiivisemmin nettiin, kun olo on parempi.

    Totta kai lukijat haluaa lukea myös niitä negatiivia kokemuksia, mutta kuka jaksaisi lukea niitä viiden päivän ajan, kun sulla on menkat? Ei, tämän postauksen pitäisi jokaisen lukea ja oppia, että bloggaajat nimenomaan haluavat "paeta todellisuutta" ja muistella sen päivän surkeiden sattumusten sarjan sijaan sitä hymyä, jonka joku loi sinulle kadulla ja sitä kun autoit toista ihmistä kaupassa saaden itsellesi hyvän mielen.

    Kiitos silmien avartamisesta! :D

    Ja btw, sun banneri on ihana! Suloisen yksinkertainen, ei mitään turhaa "krääsää". (Y)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista ja kiva että tykkäät mun bannerista :)

      Poista
  4. Tää oli niiin totta! Siis inhoan yli kaiken lukea sellaisia blogeja missä tyyliin jokatoinen postaus on shoppailua, ihanasta aamupalasta kuvia jne. Siis musta tuntuu että niidenkin bloggaajien arki olis paljon kivempaa jos ei tartteis aamupalapöydässä asetella viinirypäleet just oikeisiin kohtiin, ottaa siitä kymmenen kuvaa ja kirjoittaa blogiin kuinka paljon hän nautti ihanasta aamupalasta ja söi sen kaikessa rauhassa tv:tä katsoen, ja todellisuudessa hotkii aamupalan nopeasti sotkien samalla croisantin ympäri pöytiä ja sitten juo kylmän kahvin joka ehti jo jäähtyä kuvia otellessa. Mua niin ärsyttää sellaset blogit niin paljon jossa esitetään olevan sellasta tekotäydellistä!!

    VastaaPoista
  5. Mä itse koen blogit inspiraationa ja ei tollanen vittumitäpaskaa-kirjoitus todellakaan sitä anna, eikä hyvää olo lukijalle! Hyvien asioiden lukeminen ja näkeminen piristää mieltä, antaa toivoa ja inspiroi. Ne huonot hetket joista myös kirjotetaan, palautta sopivasti maan pinnalle täydellisestä pilvilinnasta. Paska fiilis välittyy ja tarttuu - yhtä lailla hyvä fiilis tarttuu! Tekstillä, jossa manataan koko maailma voi pilata toisen päivän haluamattaan. Mut myös teksti jossa keskitytään vaikka siihen hyvänmakuiseen aamupalaan joka saattoikin olla päivän ainut hyvä asia, voi pelastaa toisen päivän iloisuudellaan ja kehotuksellaan nauttimaan aamuista ja aamupalasta rauhassa. Tää oli tosi hyvä kirjotus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista, se kiteytti juuri sen mitä tekstilläni tarkoitin! :)

      Poista
  6. En ikinä lakkaa ihailemasta sun kirjoitustaitoa! Sun tekstiä on niin ihanan helppo lukea :) mut joo, asiaan..

    Tykkään itekkin lukea näitä "täydellisestä" elämästä kertovia blogeja koska niistä saa valtavasti inspiraatiota. Ja sun blogissa kerrot mielestäni niistä huonoistakin jutuista mukavasti tasapainossa. Et oo piilottanut sun sairauksia ja kerrot muutenkin välillä jos joku asia harmittaa ja se on ihan mahtava juttu! Oot jotenkin niin ihanan aito :)
    Eiköhän porukka vähitellen ymmärrä ettei bloggaajienkaan koti aina kiillä ja hiukset oo ojennuksessa.

    Kivoja vuoden viimeisiä päiviä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että kiitos ihanista sanoistasi, samoin sulle! <3 :)

      Poista
  7. Sun blogi on alkanu muistuttaa aika paljon Saijis blogia.. on pinkit sydämmet, lexingtonia, veeässää, samoja lausahduksia, kuten esim. tässä tekstissä toi, et haluut et tää on ihmisille arjen pakopaikka. Joka tekstistä huomaan jotain mikä onku suoraan kopioitu sieltä, mutta keep going ihmeessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tunnetaan Saijan kanssa ja ollaan monesti yhdessä naurettu sille kuinka meillä on niin samanlainen maku! :D Musta on vähän hassua, että heti jos kahdella bloggaajalla on sama maku/samoja tuotteita niin heti alkaa draama, että jompikumpi kopioi toistaan, vaikka blogimaailma pursuaa blogeja joissa on Victoria´s secretin, Lexingtonin ja vaikka MK.n tuotteita, myös näitä pieniä pinkkejä sydämiä on tosi monissa blogeissa. Mun mielestä kaikki tämän tyyppiset lifestyle blogit ovat toistensa kaltaisia enemmän tai vähemmän. Mä en tiennyt että Saija on tuota arjen pakopaikka sanontaa käyttäynyt, enhän mä nyt kenenkään blogia hyvänen aika lauseiden tarkkuudella tutki ja niitä omaani kopioi, varsinkaan kun Saijan kanssa tunnetaan ja molemmat luetaan toistemme blogeja. :D

      Poista
  8. Todella hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus :) oon pitkään miettinyt, miten saisin omasta blogistani paremman. En kuitenkaan tahdo olla mikään julkimobloggaaja, koska se tois paineita. Kirjoitan joskus myös huonona päivänä ja sitten jälkeen päin kaduttaa. Eihän sellaista halua edes kukaan lukea, enkä tahdo jatkossa pilata muiden päiviä paskakirjoituksilla. Onneksi kohta alkaa uusi vuosi ja on aika antaa omallekin blogille uusi, parempi mahdollisuus.

    Kiitos paljon tästä kirjoituksesta :)

    VastaaPoista
  9. Mahtava postaus, joka sana niiin totta ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon, kiva että pidit! :)

      Poista
  10. Vautsi tosi puhutteleva teksti ja oon kyllä samaa mieltä! :)

    VastaaPoista
  11. Jostain syystä oon ollu jonkun aikaa kans sitä mieltä että blogimaailma muuttuu varmaan jollain tapaa lähiaikoina, koska eihän edes lukijat jaksa lukea täydellisestä elämästä täydellisin kuvin kerrottua tarinaa. Muutama kaveri on lopettanut kokonaan esim sisustusblogien seuraamisen, koska ne kaikki on (hänen mielestään) kliinistä, valkoista ja mustaa - jossain ripaus väriä. Missään ei ole elämisen merkkejä, kliinistä täydellisyyttä, ja ei sitä kauan jaksa jos sitä joka tuutista tulee samaa:/ Uskon että lukijat alkaa kaipaamaan nimenomaan sitä elämännäköistä sisällöntuottamista enemmän.

    VastaaPoista
  12. ps. Tosin mä ja mun ikäryhmä ei kuitenkaan olla niin vahvasti blogimaailmassa kiinni. Aikuisennaisen blogi saa ainakin mulla olla tosiaan ihan omannäköinen ja erilainenkin :)
    http://monvoyage.fi/

    VastaaPoista
  13. Mäkin lukisin oikeesti tosi mielellään tota darassen tyypin blogia, jos joku viittis alkaa kirjottaan ihan elämän huonoistaki puolista! :D Ei se mulle mitää negatiivista mieltä tois vaa nauraisin suunnillee vedet silmissä :DDD

    VastaaPoista