| NEW IN |

22 helmikuuta 2015

Heippa! Tilasin itselleni vähän kevätvaatteita EMP.stä ja kasasin niistä teille kollaasin. Mun kaapissa on paljon vaatteita niille päiville kun haluan olla vaaleanpunainen ja tyttömäinen, mutta hyvin vähän sellaisia joita voisin käyttää silloin, kun tekee mieli pukeutua mustiin vaatteisiin. Päätin korjata asian ja perjantaina postiin saapuikin iso kasa uusia vaatteita ja koruja.  Yleensä mulla ei ole ollut kyseisestä nettikaupasta muuta kuin hyvää sanottavaa, mutta tällä kertaa yksi tilaamani toppi jäi tulematta ja tilalle oli lähetetty miesten toppatakki...Noh aina ei voi voittaa, täytyy lähettää takki takaisin ja valita sen tilalle jotakin muuta! 


Voi tätä materialismionnellisuutta,  etenkin tuo Jawbreakerin toppi oli rakkautta ensi silmäyksellä!  Mä oon jo kauan ihaillut tuollaisia choker-kaulakoruja (mikähän mahtaa olla suomeksi?) ja nyt päätin itselleni sellaisen hankkia ja tykkäilen hirmuisesti! Otin eilen vähän asukuvia, niissä näette sitten miltä tuo koru ja Jawbreakerin toppi näyttävät päällä. Lisäksi ostin vielä kolmet legginsit sekä mustan bandeau-topin. Kyllä, uusia venytyskoruja tilasin myös. Mullahan oli toisessa korvassa jo 16mm ja toisessa 10mm venytys, mutta sitten ne kipeytyivät niin pahasti, että päätin ottaa ne pois. Muutaman kuukauden annoin korvien palautua, ja ne palautuivatkin niin pieniksi, että pystyin käyttää hyvin tavallisia korviksia. Tosin, molemmissa ne reiät olivat tosi ruman näköiset,  veljeni sanoi mua p*llukorvaksi, mikä ehkä antaa jonkinlaisen viitteen siitä, miltä ne näyttivät...xD Siispä aloitin taas venyttämään molempia korvia, nyt toisessa 6mm ja toisessa 4mm. Tavoitteena saada ne taas sen kokoisiksi kuin aiemmin olivat. Uudestaan venytyksen aloittamalla tosin vain siirrän tuota rumien korvien ongelmaa myöhemmäksi, mut yolo, eipä ainakaan tarvi nyt rumista korvista kärsiä. Eli jos päätätte aloittaa venyttämään, niin varautukaa siihen että vaikka korvat palautuisivat hyvin, ne saattavat jäädä kuitenkin aikas ikävän näköisiksi, kuten mulla kävi. :-D Mulla on huomenna vapaapäivä ja sen ajattelin käyttää bloggaamisen, LoL.llin pelaamiseen sekä kodin sisustamiseen. Ensi lauantaina lähdetään Tonin ja muun perheen kanssa Leville, vielä pitäis koittaa viikko jaksaa töitä niin sitten saa viikon verran ottaa rennosti, ihanaa! 

Mitäs tykkäsitte mun ostoksista?

CATCATCAT

18 helmikuuta 2015

Moikka! Eräs lukijani esitti toiveen, että pyhittäisin kokonaisen postauksen ihanille kissoillemme ja päätin tämän toiveen toteuttaa, sillä mulla on paljon siihen sopivia kuvia varastossa. Eli jos hullun kissanaisen lässytys rakkaiden kissojensa söpöydestä ei kiinnosta, niin tämän postauksen lukeminen kannattaa lopettaa tähän, hahah! Mä voisin ihan kertoa teille meidän vauvojen elämäntarinan, joten ottakaas mukava asento. Päätimme syksyllä Tonin kanssa, että haluamme meille kissan ja sopivasti meidän tutuille oli pentuja kissaemo pyöräyttänyt. Ehdotin, että meidän pitäisi ottaa ehkä kaksi kissaa, jotta ne pitäisivät sitten toisilleen seuraa sillä aikaa kun me ollaan Tonin kanssa töissä ja lopulta sitten päädyimme kaksi kaverusta ottamaan. Valitsimme pentueesta kaksi tyttökissaa, nimesimme ne Ninniksi ja Nelliksi. 


Kisulit kotiutuivat meille joulukuun alussa eli ovat olleen meillä nyt pian kolme kuukautta. Muutama viikko sitten alettiin tutkimaan, että mitkäs pallerot meidän tyttöjen jalkovälistä oikein pilkottaa ja noh, poikiahan kissat ovatkin molemmat! :-D Päätettiin, että kisut saavat kuitenkin pitää nimensä, ei me olla niin tiukkapipoisia etteikö perheeseemme kaksi poikatyttöä mahtuisi, hahah. 


Mä oon tosi eläinrakas, mutta täytyy silti myöntää, että kyllä mä oon eniten kissaihminen. Ne vaan on niin ihanan pieniä, pehmeitä ja kovin ilmeikkäitä veikkoja. Musta on ihanaa katsoa niiden touhuja, miten ne juoksevat hulluna ympäri kämppää vailla minkäänlaista päämäärää, miukuvat ja kehräävät sylissä. Mä tykkään olla yksin, välillä kaikki ihmiset vaan ärsyttää mua. Niinä hetkinä on parasta olla yksin kotona kissojen kanssa, kääriytyä sohvalle ja alkaa kirjoittelemaan blogiin. Kissat nukkuvat vieressä, tiedän etten ole yksin, mutta on silti niin ihanan hiljaista. Kun olen surullinen, kissat selvästi aistivat sen ja mönkivät syliini minua puskemaan ja kutittamaan pitkillä viiksillään. Tuntuu, että ainakin joku ymmärtää. 


Äidin ja isän luona asuu kaksi norjalaista metsäkissaa, Namine ja Melissa. Namine, tuttavallisemmin Nami, on mun kissa. On niin suloista, että vaikken enää asu kotona, niin aina kun sinne menen käymään, Nami selvästi muistaa mut! Se tulee heti eteiseen vastaan, kiehnaa jaloissa ja kun istun johonkin, se hyppää syliin. Samalla eteiseen taapertaa sinisellä kielellään läähättävä chow chow-koirani Misty, joka on muuten ehkä maailman tyhmin koira, hahah. Mutta silti niin älyttömän suloinen ja symppis otus. Parasta kotona vietetyissä viikonlopuissa on se, kun pääsee pitkästä aikaa koiran kanssa metsään kävelylle! Sitä tulee kyllä aina niin ikävä. 


Eläimiä, etenkin kissoja, on mun mielestä hirmukiva kuvata, koska se on niin haasteellista. Kissat juoksevat ympäriinsä, puskevat kameraa ja juuri kun otan kuvan, ne lähtevät pois. Niitä ei vaan kiinnosta tai sitten kiinnostaa ihan liikaa. Välillä tuntuu, että ne tekee tän ihan vaan kiusallaan! :-D Kun ne nukkuvat, saan hyviä kuvia, mutta onhan sellaiset niiden leikkien keskeltä otetut kuvat paljon kiinnostavampia. On niin älyttömän palkitsevaa löytää 500 otetun kuvan joukosta se yksi täydellinen! 


Haluaisin lopuksi kuulla, minkälaisia kissoja teiltä löytyy! Jos haluatte kerrankin paasata jollekin kissoista oikein sydämenne kyllyydestä niin nyt on elämänne tilaisuus, sillä täällä yksi hullu kissanainen odottaa teidän kertomuksia, hahah. Niin ja jos meidän kissoista tai vaikka Misty-koirasta on kysyttävää, niin vastailen mielelläni. Välillä kun kirjoitin tätä, mulle tuli just sellanen olo, että "hei mä oon Kristiina 13 vuotta ja mä kerron mun blogissa mun kissoista" mut toivottavasti joku jakso lukea kuitenkin! :-D Huomenna lähden töiden jälkeen taas viikonlopuksi porukoille, seuraava postaus sitten sieltä. 


Onko teillä kissoja tai muita eläimiä?

BACK TO GYARU

16 helmikuuta 2015

Heippa! Mä en oo nyt viikkoon blogannut, vaan hirveästi miettinyt blogiani, omaa tyyliäni sekä muutenkin elämääni. Koska mulle on tärkeää, että mun blogilla on lukijoita ja ihmiset tykkäävät kirjoituksiani lukea, olen ehkä osittain tiedostamattanikin muuttanut niin tyyliäni kuin kirjoitustapaanikin muistuttamaan enemmän näitä merkkituotteita ja valkoista kotia ihannoivia perusbloggareita, joita Suomi on pullollaan. Valitettavasti musta itsestäni tuntuu, että matkalla kohti "täydellistä bloggaajaa" olen kadottanut persoonallisen tyylini ja osittain sen myötä myös inspiraationi koko bloggaukseen. Mä oon blogannut monta vuotta ja lukenut blogeja vielä paljon kauemmin ja täytyy sanoa, että bloggauksen kulta-aika oli kyllä silloin vuosia sitten. Hirveän monet lempi blogini ovat lopettaneet ihan siitä syystä, ettei erilaisille blogeille ole enää samalla tavalla kysyntää. Monet lopettavat bloggauksen kokonaan ja siirtyvät Youtuben tai Instagramin puolelle.  Mua harmittaa, että nykyään tosi monet blogit ja bloggaajat ovat niin samanlaisia keskenään. Tiettyjen merkkien (Michael Kors, VS, Marc Jacobs jne.) tuotteet toistuvat joka blogissa, ihmiset ostavat vaatteensa samoista liikkeistä ja näyttävätkin hyvin paljon toisiltaa, etenkin jos puhutaan ammattibloggaajista. Mä en sano, että tässä tyylissä olisi mitään vikaa, päinvastoin tykkään siitä, mutta onhan se nyt aika tylsää kun blogit ja bloggaajat ovat kuin kopioita toisistaan. Blogiportaaleissa toistuu jatkuvasti sama kaava; fitness bloggaajia, sisustusbloggaajia valkoisine koteineen sekä muoti,- ja lifestyle bloggaajia, jotka ovat kaikki lähes identtisiä keskenään. Ja miksipä ei, tälläisiä blogejahan valtaosa suomalaisista haluaa lukea. Mutta uskon, että mun lisäkseni on myös paljon heitä, jotka kaipaavat jotain erilaista. Välillä tuntuu myös siltä, ettei kukaan enää kirjoita blogia harrastuksekseen, vaan blogi perustetaan, jotta saataisiin ilmaisia tuotteita ja julkisuutta. Jos se on tavoitteena, ei ole ihmekään että uudet blogit kopioivat ammattibloggaajien tyyliä - sillähän sitä mainetta ja rahaa näköjään saa. 

Mä olen luonteeltani ja tyyliltäni aina ollut sellainen, että kaipaan jatkuvasti vaihtelua. Vielä hetki sitten ajattelin, että se jatkuva tyylin muuttaminen on  ollut jokin vaihe, jolloin vain etsin itseäni, mutta nyt musta tuntuu, että ehkä juuri se muuntautumiskykyisyys on se mun juttu. Tiedän, joka kerta kun tyylini vaihtuu, olen vannonut tänne kuinka juuri se on uusi tyylini jossa pysyn, mutta hetken kuluttua kaipaan taas jotain muuta: Nainen on ailahtelevainen, vai mitä?  Mua on täällä blogissa paljon kritisoitu siitä, että tyylini vaihtelee niin laidasta laitaan. Haluan kuulemma vain olla muka vähän erilainen kuin muut ja olen ärsyttävä tuuliviiri, joka ei osaa päättää mitä haluaa. No, vaikka sitten näin, mutta mitä sitten? :-D Ne jotka on mun blogiani pidemmän aikaa lukeneet tai jotka mut oikeasti tuntevat, tietävät että mä vaan oon aina ollut sellainen, että mun tyyli vaihtuu.Tavallaan pukeudun tietyn aikaa johonkin tyyliin, sitten alan kaivata jotakin muuta ja siirrän sen nykyisen pukeutumistyylini sivuun hetkeksi aikaa. Sitten jonkun ajan kuluttua palaan taas edellisiin tyyleihini. Kuten nyt, hillityn tyylikäs Kristiina vaihtuu japanilaiseen gyaru muotiin, josta on ollut nyt pitemmän aikaa taukoa. Ruskeat hiukset muuttuivat takaisin räikeän punaisiksi. Ehkä mä en varsin lopeta mihinkään tyyliin pukeutumista, vaan ennemmin pidän siitä taukoa ja palaan siihen sitten kun taas innostusta riittää. Mä en vaan yhtään ymmärrä, miksi se on joillekin niin iso juttu? Jotkut pukeutuvat samaan tyyliin ja omistavat samanlaiset hiukset läpi koko elämänsä, ja sitten ollaan taas me, joiden ulkonäkö saattaa vaihdella paljonkin. Miksi näistä vaihtoehdoista kumpikaan olisi toista huonompi? Olen paasannut tästä blogissani ennenkin ja paasaan nyt vielä vähän lisää, sillä mä en vaan käsitä miksi pukeutumisen pitäisi olla niin hirveän vakavaa. Mä tykkään vaihtaa tyyliäni ja jos sitä ei joku jaksa katsella niin ei mun blogia sitten kannata lukea.  Mun mielestä tämän blogin tavaramerkki voisikin nimenomaan olla se mun vaihteleva tyyli. Kun mun tyyli vaihtuu, usein myös blogin sisältö ja ulkoasu muuttuu, kaipaan vaihtelua ja tälläiset muutokset antavat mulle taas lisää inspiraatiota kirjoittaa tätä blogia. Ymmärrän, että jos on kovasti tykännyt minusta tietynnäköisenä ja tyylisenä, niin muutokset voi harmittaa. Mutta jos mä joutuisin jumittaa samassa jatkuvasti, mä en jaksaisi tätä blogia kirjoittaa. Välillä tuntuu hyvältä avautua esim. syömishäiriöön liittyvistä asioista, välillä taas haluan unohtaa koko asian ja keskittyä siihen, miten pukeudun tai miten sisustan kotini. 

Tällä hetkellä mua inspiroi taas tosi paljon japanilainen gyaru muoti, (nimenomaan tämä rokku eli rock gyaru) ja nyt olenkin muuttanut ulkonäköäni taas enemmän siihen suuntaan. Prinsessamainen hime gyaru ei ainakaan tällä hetkellä oikein nappaa, vaikka sitäkin on kokeiltu. Suurentavat piilarit, tekoripset ja hiustenpidennykset kuuluvat taas vakio varusteisiini. Korvissanikin on taas venytykset, vaikka jo vannoin etten aloita venytystä uudestaan, hahah tää on niin mua. Nyt odotan postista uusia piilareita, tekoripsiä, hiustenpidennyksiä sekä isoa läjää gyaruun sopivia vaatteita, kun ne saapuvat mulle niin esittelen teille sitten tarkemmin miltä uusi tyylini näyttää. Tässä vähän maistiaisia inspiraatiokuvien muodossa! 

Kuvat Google kuvahausta.

Ja sitten muutama kuva niiltä ajoilta kun viimeksi olin tyyliltäni gyaru:


Eli muutoksia on tulossa niin tyylini, blogin sisällön,- kuin sen ulkonäönkin suhteen, joten valmistautukaa siihen henkisesti! Nyt hyökkään blogin ulkoasun kimppuun. 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

House of Brandon

04 helmikuuta 2015

Moikka! House of Brandon lähetti minulle jälleen ihania vaatteita yhteistyönmerkeissä! Tilaukseni saapui taas päivässä, heillä on kyllä erittäin nopea toimitus, mikä on ainakin itselleni nettikaupoissa tärkeää. Valikoimiin on tullut jo  kevät uutuuksia, mutta vielä löytyy kivoja juttuja myös alennusmyynnistä, mm. takkeja on tosi hyvin tarjouksin. Suosittelen tsekkaamaan! Valitsin itselleni pari t-paitaa, hupparin sekä Calvin Kleinin yöpukuhousut. Kaikki vaatteet oli hirmu kivoja, mutta ehdottomaksi suosikiksi nousi nuo yöpukuhousut, ne on niin mukavat päällä! 


Tämä vaaleanpunainen huppari löytyy TÄÄLTÄ!


Nämä Calvin Kleinin yöpukuhousut löydät TÄÄLTÄ!


Ja tämä suloinen t-paita löytyy TÄÄLTÄ!

*Postaus toteutettu yhteistyössä House of Brandonin kanssa


Kiitos jälleen yhteistyöstä!


Punatukkainen

03 helmikuuta 2015

Moi. Viime aikoina mulla on ollut inspiraatio ihan hukassa niin blogin kuin oman ulkonäkönikin suhteen. Niinkuin te tiedätte, mä kaipaan jatkuvasti vaihtelua mun lookkiin ja nyt olen taas vaihteeksi kriiseillyt hiusteni kanssa. Aluksi se oli punainen, sitten tuli pinkki ja nyt pitkään mulla oli tummanruskeat hiukset. Mä jo hetken kuvittelin, että oon löytänyt mulle ruskeasta pysyvämmän hiusvärin, mutta kyllä se vaan alkoi tuntua niin älyttömän tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Punaisia hiuksia mä oon kaivannut takaisin jo tosi pitkään, mutta jotenkin olen ajatellut sen olevan taas vain ohimenevä mieliteko. Ajatus punaisista kutreista kuitenkin vaivasi mieltäni niin, että päätin eilen hiukset värjätä. Pari värinpoistoa, punainen väri päähän, otsatukan parantelua, ja se on siinä! Mulle tuli heti paljon parempi olo ja nyt tunnen taas näyttäväni enemmän itseltäni. Voihan se olla että pian taas kyllästyn ja vaihdan värin toiseen, mutta ainakin tällä hetkellä musta tuntuu. että tältä mun hiusteni kuuluu näyttää. Punainen korostaa niin kivasti sinisiä silmiänikin!


Mä en ole viime aikoina ollut yhtään tyytyväinen ulkonäkööni ja jotenkin se on vaikuttanut myös siten, ettei blogiin kirjoittelu ole ollenkaan huvittanut. Välillä tuntuu, että pitää vaan saada elää omaa elämäänsä rauhassa, ilman että siitä raportoi nettiin. Lisäksi oon taas kriiseillyt sen suhteen, mitä tänne kirjoittaisin. Jotenkin stressaan koko blogista ihan älyttömästi, vaikkei tarvitsisi. Mä en jotenkin koe tämän hetkistä bloggaustyyliäni ollenkaan omakseni, blogini oli ennen paljon parempi ja nautin kirjoittamisesta aikaisemmin enemmän, kun kerroin itsestäni ja tunteistani avoimemmin. Nykyään mä mietin ihan liikaa sitä, mistä voin täällä puhua ja mistä en. Olen ehkä yrittänyt liikaa tehdä blogistani "täydellisen", mutta loppujen lopuksi mun ei olisi pitänyt lähteä tätä niin rajuin ottein muuttamaan toisenlaiseksi, sillä nyt tuntuu että olen ihan hukassa tämän suhteen. Uskon, että juuri se avoimuuden puute on ajanut tän blogin siihen, että minä itse tai ehkä te lukijatkaan, ette ole blogiini enää niin tyytyväisiä? Mä haluaisin jatkossa taas  kirjoittaa henkilökohtaisemmin turhaan miettimättä sitä, mitä muut minusta ajattelee. Siten bloggaus varmaan antaisi enemmän niin minulle itsellenikin, kuin teille lukijoillekin. Toivotaan, että uudistuneet hiukset ja sen myötä blogin uusi ulkoasu antaisi mulle taas ideoita ja inspiraatiota kirjoittamisen suhteen!  

Mielipiteitä punaisista hiuksistani?

Made With Love By The Dutch Lady Designs