| NEW IN |

22 helmikuuta 2015
Heippa! Tilasin itselleni vähän kevätvaatteita EMP.stä ja kasasin niistä teille kollaasin. Mun kaapissa on paljon vaatteita niille päiville kun haluan olla vaaleanpunainen ja tyttömäinen, mutta hyvin vähän sellaisia joita voisin käyttää silloin, kun tekee mieli pukeutua mustiin vaatteisiin. Päätin korjata asian ja perjantaina postiin saapuikin iso kasa uusia vaatteita ja koruja.  Yleensä mulla ei ole ollut kyseisestä nettikaupasta muuta kuin hyvää sanottavaa, mutta tällä kertaa yksi tilaamani toppi jäi tulematta ja tilalle oli lähetetty miesten toppatakki...Noh aina ei voi voittaa, täytyy lähettää takki takaisin ja valita sen tilalle jotakin muuta! 


Voi tätä materialismionnellisuutta,  etenkin tuo Jawbreakerin toppi oli rakkautta ensi silmäyksellä!  Mä oon jo kauan ihaillut tuollaisia choker-kaulakoruja (mikähän mahtaa olla suomeksi?) ja nyt päätin itselleni sellaisen hankkia ja tykkäilen hirmuisesti! Otin eilen vähän asukuvia, niissä näette sitten miltä tuo koru ja Jawbreakerin toppi näyttävät päällä. Lisäksi ostin vielä kolmet legginsit sekä mustan bandeau-topin. Kyllä, uusia venytyskoruja tilasin myös. Mullahan oli toisessa korvassa jo 16mm ja toisessa 10mm venytys, mutta sitten ne kipeytyivät niin pahasti, että päätin ottaa ne pois. Muutaman kuukauden annoin korvien palautua, ja ne palautuivatkin niin pieniksi, että pystyin käyttää hyvin tavallisia korviksia. Tosin, molemmissa ne reiät olivat tosi ruman näköiset,  veljeni sanoi mua p*llukorvaksi, mikä ehkä antaa jonkinlaisen viitteen siitä, miltä ne näyttivät...xD Siispä aloitin taas venyttämään molempia korvia, nyt toisessa 6mm ja toisessa 4mm. Tavoitteena saada ne taas sen kokoisiksi kuin aiemmin olivat. Uudestaan venytyksen aloittamalla tosin vain siirrän tuota rumien korvien ongelmaa myöhemmäksi, mut yolo, eipä ainakaan tarvi nyt rumista korvista kärsiä. Eli jos päätätte aloittaa venyttämään, niin varautukaa siihen että vaikka korvat palautuisivat hyvin, ne saattavat jäädä kuitenkin aikas ikävän näköisiksi, kuten mulla kävi. :-D Mulla on huomenna vapaapäivä ja sen ajattelin käyttää bloggaamisen, LoL.llin pelaamiseen sekä kodin sisustamiseen. Ensi lauantaina lähdetään Tonin ja muun perheen kanssa Leville, vielä pitäis koittaa viikko jaksaa töitä niin sitten saa viikon verran ottaa rennosti, ihanaa! 

Mitäs tykkäsitte mun ostoksista?

12

CATCATCAT

18 helmikuuta 2015
Moikka! Eräs lukijani esitti toiveen, että pyhittäisin kokonaisen postauksen ihanille kissoillemme ja päätin tämän toiveen toteuttaa, sillä mulla on paljon siihen sopivia kuvia varastossa. Eli jos hullun kissanaisen lässytys rakkaiden kissojensa söpöydestä ei kiinnosta, niin tämän postauksen lukeminen kannattaa lopettaa tähän, hahah! Mä voisin ihan kertoa teille meidän vauvojen elämäntarinan, joten ottakaas mukava asento. Päätimme syksyllä Tonin kanssa, että haluamme meille kissan ja sopivasti meidän tutuille oli pentuja kissaemo pyöräyttänyt. Ehdotin, että meidän pitäisi ottaa ehkä kaksi kissaa, jotta ne pitäisivät sitten toisilleen seuraa sillä aikaa kun me ollaan Tonin kanssa töissä ja lopulta sitten päädyimme kaksi kaverusta ottamaan. Valitsimme pentueesta kaksi tyttökissaa, nimesimme ne Ninniksi ja Nelliksi. 


Kisulit kotiutuivat meille joulukuun alussa eli ovat olleen meillä nyt pian kolme kuukautta. Muutama viikko sitten alettiin tutkimaan, että mitkäs pallerot meidän tyttöjen jalkovälistä oikein pilkottaa ja noh, poikiahan kissat ovatkin molemmat! :-D Päätettiin, että kisut saavat kuitenkin pitää nimensä, ei me olla niin tiukkapipoisia etteikö perheeseemme kaksi poikatyttöä mahtuisi, hahah. 


Mä oon tosi eläinrakas, mutta täytyy silti myöntää, että kyllä mä oon eniten kissaihminen. Ne vaan on niin ihanan pieniä, pehmeitä ja kovin ilmeikkäitä veikkoja. Musta on ihanaa katsoa niiden touhuja, miten ne juoksevat hulluna ympäri kämppää vailla minkäänlaista päämäärää, miukuvat ja kehräävät sylissä. Mä tykkään olla yksin, välillä kaikki ihmiset vaan ärsyttää mua. Niinä hetkinä on parasta olla yksin kotona kissojen kanssa, kääriytyä sohvalle ja alkaa kirjoittelemaan blogiin. Kissat nukkuvat vieressä, tiedän etten ole yksin, mutta on silti niin ihanan hiljaista. Kun olen surullinen, kissat selvästi aistivat sen ja mönkivät syliini minua puskemaan ja kutittamaan pitkillä viiksillään. Tuntuu, että ainakin joku ymmärtää. 


Äidin ja isän luona asuu kaksi norjalaista metsäkissaa, Namine ja Melissa. Namine, tuttavallisemmin Nami, on mun kissa. On niin suloista, että vaikken enää asu kotona, niin aina kun sinne menen käymään, Nami selvästi muistaa mut! Se tulee heti eteiseen vastaan, kiehnaa jaloissa ja kun istun johonkin, se hyppää syliin. Samalla eteiseen taapertaa sinisellä kielellään läähättävä chow chow-koirani Misty, joka on muuten ehkä maailman tyhmin koira, hahah. Mutta silti niin älyttömän suloinen ja symppis otus. Parasta kotona vietetyissä viikonlopuissa on se, kun pääsee pitkästä aikaa koiran kanssa metsään kävelylle! Sitä tulee kyllä aina niin ikävä. 


Eläimiä, etenkin kissoja, on mun mielestä hirmukiva kuvata, koska se on niin haasteellista. Kissat juoksevat ympäriinsä, puskevat kameraa ja juuri kun otan kuvan, ne lähtevät pois. Niitä ei vaan kiinnosta tai sitten kiinnostaa ihan liikaa. Välillä tuntuu, että ne tekee tän ihan vaan kiusallaan! :-D Kun ne nukkuvat, saan hyviä kuvia, mutta onhan sellaiset niiden leikkien keskeltä otetut kuvat paljon kiinnostavampia. On niin älyttömän palkitsevaa löytää 500 otetun kuvan joukosta se yksi täydellinen! 


Haluaisin lopuksi kuulla, minkälaisia kissoja teiltä löytyy! Jos haluatte kerrankin paasata jollekin kissoista oikein sydämenne kyllyydestä niin nyt on elämänne tilaisuus, sillä täällä yksi hullu kissanainen odottaa teidän kertomuksia, hahah. Niin ja jos meidän kissoista tai vaikka Misty-koirasta on kysyttävää, niin vastailen mielelläni. Välillä kun kirjoitin tätä, mulle tuli just sellanen olo, että "hei mä oon Kristiina 13 vuotta ja mä kerron mun blogissa mun kissoista" mut toivottavasti joku jakso lukea kuitenkin! :-D Huomenna lähden töiden jälkeen taas viikonlopuksi porukoille, seuraava postaus sitten sieltä. 


Onko teillä kissoja tai muita eläimiä?
16

House of Brandon

04 helmikuuta 2015
Moikka! House of Brandon lähetti minulle jälleen ihania vaatteita yhteistyönmerkeissä! Tilaukseni saapui taas päivässä, heillä on kyllä erittäin nopea toimitus, mikä on ainakin itselleni nettikaupoissa tärkeää. Valikoimiin on tullut jo  kevät uutuuksia, mutta vielä löytyy kivoja juttuja myös alennusmyynnistä, mm. takkeja on tosi hyvin tarjouksin. Suosittelen tsekkaamaan! Valitsin itselleni pari t-paitaa, hupparin sekä Calvin Kleinin yöpukuhousut. Kaikki vaatteet oli hirmu kivoja, mutta ehdottomaksi suosikiksi nousi nuo yöpukuhousut, ne on niin mukavat päällä! 


Tämä vaaleanpunainen huppari löytyy TÄÄLTÄ!


Nämä Calvin Kleinin yöpukuhousut löydät TÄÄLTÄ!


Ja tämä suloinen t-paita löytyy TÄÄLTÄ!

*Postaus toteutettu yhteistyössä House of Brandonin kanssa


Kiitos jälleen yhteistyöstä!


0

Punatukkainen

03 helmikuuta 2015
Moi. Viime aikoina mulla on ollut inspiraatio ihan hukassa niin blogin kuin oman ulkonäkönikin suhteen. Niinkuin te tiedätte, mä kaipaan jatkuvasti vaihtelua mun lookkiin ja nyt olen taas vaihteeksi kriiseillyt hiusteni kanssa. Aluksi se oli punainen, sitten tuli pinkki ja nyt pitkään mulla oli tummanruskeat hiukset. Mä jo hetken kuvittelin, että oon löytänyt mulle ruskeasta pysyvämmän hiusvärin, mutta kyllä se vaan alkoi tuntua niin älyttömän tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Punaisia hiuksia mä oon kaivannut takaisin jo tosi pitkään, mutta jotenkin olen ajatellut sen olevan taas vain ohimenevä mieliteko. Ajatus punaisista kutreista kuitenkin vaivasi mieltäni niin, että päätin eilen hiukset värjätä. Pari värinpoistoa, punainen väri päähän, otsatukan parantelua, ja se on siinä! Mulle tuli heti paljon parempi olo ja nyt tunnen taas näyttäväni enemmän itseltäni. Voihan se olla että pian taas kyllästyn ja vaihdan värin toiseen, mutta ainakin tällä hetkellä musta tuntuu. että tältä mun hiusteni kuuluu näyttää. Punainen korostaa niin kivasti sinisiä silmiänikin!


Mä en ole viime aikoina ollut yhtään tyytyväinen ulkonäkööni ja jotenkin se on vaikuttanut myös siten, ettei blogiin kirjoittelu ole ollenkaan huvittanut. Välillä tuntuu, että pitää vaan saada elää omaa elämäänsä rauhassa, ilman että siitä raportoi nettiin. Lisäksi oon taas kriiseillyt sen suhteen, mitä tänne kirjoittaisin. Jotenkin stressaan koko blogista ihan älyttömästi, vaikkei tarvitsisi. Mä en jotenkin koe tämän hetkistä bloggaustyyliäni ollenkaan omakseni, blogini oli ennen paljon parempi ja nautin kirjoittamisesta aikaisemmin enemmän, kun kerroin itsestäni ja tunteistani avoimemmin. Nykyään mä mietin ihan liikaa sitä, mistä voin täällä puhua ja mistä en. Olen ehkä yrittänyt liikaa tehdä blogistani "täydellisen", mutta loppujen lopuksi mun ei olisi pitänyt lähteä tätä niin rajuin ottein muuttamaan toisenlaiseksi, sillä nyt tuntuu että olen ihan hukassa tämän suhteen. Uskon, että juuri se avoimuuden puute on ajanut tän blogin siihen, että minä itse tai ehkä te lukijatkaan, ette ole blogiini enää niin tyytyväisiä? Mä haluaisin jatkossa taas  kirjoittaa henkilökohtaisemmin turhaan miettimättä sitä, mitä muut minusta ajattelee. Siten bloggaus varmaan antaisi enemmän niin minulle itsellenikin, kuin teille lukijoillekin. Toivotaan, että uudistuneet hiukset ja sen myötä blogin uusi ulkoasu antaisi mulle taas ideoita ja inspiraatiota kirjoittamisen suhteen!  

Mielipiteitä punaisista hiuksistani?

8
Sisällön tarjoaa Blogger.