Kun en saanut apua

Heippa! Mä niin paljon mielummin kirjoittaisin jotain kivoja kuulumisia, mutta kun tämä mun elämäntilanteeni on nyt ollut jotain ihan muuta niin jatketaan nyt vielä vähän tällä samalla linjalla. Onneksi nyt vaikuttaa siltä, että asiat alkaa pikkuhiljaa järjestymään, vaikka eilinenkin aamu alkoi piristävästi sillä, että ajoin autolla ojaan ihan huolella... :-D

Mä en enää pitkään aikaan ole ollut tyytyväinen saamaani hoitoon tuolla mielenterveyspuolella. Vaikka mun syömishäiriö ei ole enää pahemmin oireillut, on mun hoitoa jatkettu tuolla sh-yksikössä paremman puutteessa. Tukikäynnit on toimineet, mutta lääkärin palvelut ei ollenkaan. Lääkäri vaihtuu jatkuvasti eikä häntä saa ikinä kiinni kun tarvitsisi, mulla on pahimmillaan ollut kolme eri lääkäriä kuukaudessa, joista jokainen on eri mieltä siitä mitä sairastan ja miten sitä jotain pitäisi sitten hoitaa. Kun vihdoin tapaan lääkäriä on hänellä minulle viisitoistaminuuttia aikaa ja saan kuulla tämäntyyppistä settiä: "Joo kyllä sulla on varmaan kaksisuuntainen mielialahäiriö, en tiedä mitä tyyppiä enkä nyt taida ehtiä sitä tutkimaankaan, ota tosta lääkettä x se voi vähän auttaa, jatkakaa tästä sitten sen toisen lääkärin kanssa." Mainittakoon tässä kohtaa, että oikea lääkitys on bipolaarihäiriössä tosi merkittävässä roolissa.


Lopputuloksena tästä on ollut se, että kun aloitan lääkkeen x sanoo toinen lääkäri, ettei tuo lääke ole hyvä ja vaihtaa sen toiseen. Kun tapaan kolmatta lääkäriä hän kumoaa edelliset lääkkeet ja aloittaa taas uudet, jolloin mitkään lääkkeet eivät edes ehdi alkaa vaikuttamaan kun ne jo vaihdetaan toisiin. Minulle ei myöskään kerrottu mihin minkäkin lääkkeen on tarkoitus auttaa, lisää vaan pillereitä ja saikkua. 

Mun olo on ollut sanalla sanoen paska, tuo lääkkeiden edestakaisin veivaaminen on vuoroin aiheuttanut mania,- tai masennusjakson ja hetki sitten tästä syystä diagnosoitiin tuo sekamuotoinen jakso, nyt ollaan taas menossa depressioon päin. Tunsin olevani arvoton heittopussi, jonka terveys jää lääkärien erimielisyyksien jalkoihin.

Nyt mä tein sen päätöksen, jota olen pohtinut jo pidempään: siirryin sh-yksiköstä kokonaan yksityiselle lääkärille ja aloitan terapian yksityisellä terapeutilla. Olen kuullut pelkkiä kehuja tuosta lääkäristä ja kun häntä tapasin eilen suorastaan itkin ilosta. Ensimmäistä kertaa mulle tuli luottavainen olo siitä, että mun terveys on ammattitaitoisen ihmisen käsissä ja että häntä oikeasti kiinnostaa miten voin. Hän aloittaa laajat tutkimukset jotta tiedetään varmasti mitä kaikkea aletaan hoitamaan. Terapeutille sain arviointikäynnin heti tiistaiksi. 

Kaikkien näiden asioiden selvittämiseen menee kuitenkin vielä aikaa ja sairaslomalla olen kuun loppuun. Merkonomiksi valmistuminen ei hirveästi kotoa päin etene, mutta tärkeintä on nyt saada itsensä kuntoon. Vihdoin näkyy toivonkipinöitä ja uskon, että asiat muuttuvat pikkuhiljaa paremmaksi. Mua kiinnostaisi kuulla onko teillä ollut vastaavanlaisia kokemuksia eri lääkäreistä?

PS. Ajoin eilen ojaan  koska tie oli niin liukas ja mulla vähän liikaa vauhtia. Mulle tai edes autolle ei onneksi sattunut mitään, selvittiin säikähdyksellä. Mutta se mikä mua huolestutti oli se, että kun seisoin yksin tien reunassa auto ojassa ajoi mun ohitse hiljaa kolme autoa eikä kukaan heistä pysähtynyt kysymään onko kaikki hyvin. Mitä jos tilanne olisi ollut se, että minä tai joku muu siellä autossa olisi oikeasti loukkaantunut ja tarvinnut ohikulkijan apua? Kuten sanottu, tästä selvittiin säikähdyksellä, mutta muistetaan että toisistamme tulisi pitää huolta, jooko? 

20 kommenttia:

  1. Mulle tuli tosi hyvä mieli tuosta että sait vihdoinkin asianmukaisen lääkärin itsellesi <3 Toivottavasti sun vointi lähtee nyt paranemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kiva kuulla! Uskon, että olo alkaa paranemaan nyt kun saan asiantuntevaa hoitoa! :)

      Poista
  2. Koita jaksaa! Toivottavasti tää uusi lääkäri osaa antaa oikeat lääkkeet ja oikein diagnoosin sun oireiden perusteella. Tosi paljon tsemppiä, kyllä sä vielä selätät sen pahan olon!

    Siihen että kukaan tullut katsomaan miten voit niin saa mut kiukkuiseksi, miksi kukaan ei voi pysähtyä edes kysymään mitä on käynyt jos näkee auton ojassa.. mikä ihmisiä vaivaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti, toivotaan parasta! :) Joo itsekin sitä vähän säikähdin, vaikkei tosiaan mulla mitään hengenhätää ollutkaan, mutta olisi voinut olla! :o

      Poista
  3. Ihana kuulla että oot löytänyt hyvän lääkärin! Vakituinen hoitosuhde on mun mielestä tosi tärkee mielenterveysongelmissa. Mullakin oli viime vuoden aikana 3 eri lääkäriä (yleislääkäri) ja seuraava tapaaminen taas uudelle. Hohhoijaa.. Ärsyttävää kun ne kaksi ensimmäistä oli tosi hyviä, asiantuntevia ja oikeasti kiinnostuneita mun asioista, mutta molemmat jäi äitiyslomalle. No pitää vaan toivoa parasta tän seuraavan suhteen.

    Mun psykiatri taas on pysynyt (valitettavasti) samana kohta kaksi vuotta ja se onkin sitten ihan sekopää :''D Se olis kauheen innokas kokeileen yhtä sun toista lääkettä, mutta en oo suostunut vaihtaan just sen pelossa, että olo menee vaan entistä huonommaks... Nää on tosi hankalia juttuja, kun ei noista lääkkeistä voi tietää mikä toimii ennenkuin kokeilee. Mutta ei se jatkuva lääkkeiden napostelu ja vaihtaminen tee hyvää elimistölle :/

    Paljon voimia, toivottavasti löydät vielä itselles sopivan lääkityksen ja olo alkaa parantua! Nyt vaan rauhassa päivä kerrallaan eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Joo nyt kun löysin hyvän lääkärin alkaa olo varmasti paranemaan! Kuulostaa tutulta tuo että lääkärit vaihtuu tai sitten käy juuri noin että kohdalle sattuu joku ääliö josta ei pääse eroon kulumallakaan! :-D

      Lääkeasiat on kyllä tosiaan hankalia varsinkin tässä kaksisuuntaisuudessa kun lääkitystä pitää jatkuvasti muuttaa riippuen siitä minkälainen sairausjakso on käynnissä, esim. masennuslääkkeet aiheuttavat helposti manian, mutta niitä tarvitaan masennuksen hoidossa jne. Toivottavasti nyt saan tuolta lääkäriltä sellaiset toimivat lääkkeet joita voisin käyttää pidempään.

      Poista
  4. Yksityisellä tulet varmasti saamaan paljon laadukkaampaa ja parempaa hoitoa kuin julkisella puolella. Mie oon ollu monta vuotta tyytymätön julkisen puolen palveluun ihan perussairaanhoidossakin ja olenkin käynyt yksityisellä lähes aina. Siellä saa aina asiantuntevaa hoitoa, oikeat lääkkeet, neuvot ja tarvitseman tuen - lääkärillä on aikaa eikä kiire huutaa seuraavaa potilasta arvailtavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Mä oon aina käynyt yksityisellä hammaslääkärillä ja yleislääkärillä, mutta olen yrittänyt pärjätä mielenterveyspalveuissa julkisella puolella, mutta nyt otin järjen käteen ja siirryin yksityiselle mt-palveluissakin. :)

      Poista
  5. Voi apua! Oon pahoillani siitä, että olet saanut noin ristiriitaisia lääkesuosituksia! Se, ettei voi luottaa saavansa osaavaa ja omaan tilanteeseen parhaiten soveltuvaa apua, on todella kuormittavaa! Onneksi tuo sekava tilanne alkaa vähitellen kuitenkin selkiytyä ja pääset aloittamaan toipumista asiantuntevamman terapian (sekä oikeanlaisen lääkityksen) myötä! Paljon tsemppiä tulevaan kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti! Joo se on ollut todella ahdistavaa ja uuvuttavaa, mutta tosiaan nyt uskon että asiat tulee muuttumaan parempaan suuntaan! :)

      Poista
  6. Maksaako kela yksityisenkin hoidon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni Kela maksaa terapian muttei lääkärikäyntejä.

      Poista
  7. Voi ei mitä kohtelua... :( Samaistun kyllä, ite menin tossa syksyllä lekuriin pitkän pohdinnan jälkeen valittamaan ahdistusta ja muuta, tuli vähän nöyryytetty olo kun lääkärin reaktio oli että soita tohon numeroon ja haluutko lääkkeitä. Kunnallisella ei vaan tunnu olevan resursseja :( Paljon voimia ja tsemppiä, yksityisellä lähtee varmasti hyvin käyntiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, kyllä tämä tästä taas! :) Joo kuulostaa valitettavasti tosi tutulta tuollainen aliarvioiminen, toivottavasti saisit jostain oikeasti apua! <3

      Poista
  8. Käytkö vielä dkt:ssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! En käy enää, jouduin lopettamaan sen viime keväänä kesken kun tuli huonompi jakso, mutta olen miettinyt sen aloittamista uudestaan koska koin sen tosi hyödylliseksi! :)

      Poista
  9. Toivottavasti sun asiat nyt selkiytyis, kun vaihdat yksityiseen. Itsekin käyn yksityisellä terapeutilla, ja hän on ensimmäinen ihminen joka oikeasti on auttanut mua.
    Onneksi ei käynyt pahemmin tossa autojutussa, ja tsemppiä ihan mielettömästi!

    VastaaPoista
  10. Kiitos paljon, eiköhän tämä tästä, hienoa kuulla että oot saanut apua sun terapeutilta! Kaikkea hyvää ja kivaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  11. En nyt viitsi kommentoida omalla nimimerkillä kun tätä blogia lukee tututkin. Mutta varmasti teit ihan oikean päätöksen kun siirryit yksityiselle, palvelun taso on niiiiiin eri siellä! Mä oon käynyt puoli vuotta yksityisellä psykoterapiassa (plus kaks kertaa psykiatrilla kun piti saada B-lausunto) ja en vois olla tyytyväisempi. Elämäni parhaita päätöksiä oli alottaa psykoterapia ja hoitaa itteni kuntoon tässä parinkympin korvilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, ihanaa kuulla että olet saanut apua tuolta yksityiseltä! Uskon, että se on mullekin nyt oikea ratkaisu! Paljon tsemppiä! :)

      Poista