Miksi kirjoitan blogia?

Pidin hiljattain parin viikon postaustauon ja sen aikana tuli mietittyä paljon sitä miksi kirjoitan tätä blogia. Mikä saa mut istahtamaan tähän koneen ääreen päivästä toiseen, vaikka vapaa-aikansa voisi käyttää myös hyvin monella muulla tavalla? 
Mä aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten alunperin siksi, että mulla olisi netissä jokin oma paikka minne purkaa ajatuksiani ja lisätä ottamiani kuvia. Pian tämän jälkeen sairastuin anoreksiaan ja masennukseen minkä jälkeen blogi toimi pitkään lähinnä terapiatarkoituksiin, tuntui hyvältä saada ajatuksensa paperille. Jossain vaiheessa sairauden jatkuva puiminen alkoi kyllästyttää ja aloin kirjoittamaan enemmän muoti,-ja kauneusaiheista. 

Kuvat WeheartIt.
Bloggaamisessa kaikista eniten mulle kuitenkin merkitsee tieto siitä, että olen ehkä jotenkin vaikuttanut jonkun toisen elämään. Positiivisesti tai joskus negatiivisesti, mutta kuitenkin herättänyt teksteilläni lukijassa jotakin. Moni mielenterveyskuntoutuja on kertonut saaneensa vertaistukea ja parhaimmillaan joku on rohkaistunut hakemaan itselleenkin apua. 
Mä olen viime aikoina vähentänyt mielenterveystekstejä, sillä vaikka yritän olla rohkea niin silti usein pelottaa. Mitähän minusta ja tästä sairaudesta ajatellaan? Olen antanut tälle pelolle ehkä liikaakin valtaa, on tuntunut turvallisemmalta puhua vaatteista ja Netflix-sarjoista, vaikka samalla olen kaivannut suunnattomasti sitä että voisin kirjoittaa rehellisesti siitä miltä musta tuntuu. Mitä enemmän tulee ikää lisää, sitä tarkemmin täytyy miettiä mitä voi itsestään kertoa ja mitä ei, onko sen pakko olla niin?

Tämä sairaus ei yhtään helpota asioita. Kun masentaa ajatukset ovat väsyneitä ja mustia, aina sanotaan ettei silloin kannattaisi tehdä mitään päätöksiä. Teksteistäni tulee helposti synkkiä ja ne saattavat kaduttaa jälkikäteen. Kun vauhtia on liikaa, asiat näkee turhankin positiivisessa valossa ja pahimmillaan ajatuksen riento on niin nopeaa etten mä vaan yksinkertaisesti kykene kirjoittamaan järkevää tekstiä. Miten kirjoittaa aktiivisesti laadukasta blogia kun on hukannut itsensä jonnekin manian ja masennuksen välimaastoon? Miten olla oma itsensä kun on vaikeaa erottaa mikä on minua ja mikä sairautta?
Vaikka nyt on mennyt paremmin niin musta tuntuu usein siltä, etten ole täysin kosketuksissa omaan itseeni, siihen kuka minä pohjimmiltani olen. Päivät vaihtuvat toiseen rutiininomaisesti ja odotan vaan sitä että tulisi ilta ja pääsisin nukkumaan. Stressaan muuttoa ja sitä saanko kaikki kouluasiat ajoissa hoidettua, jotta valmistun toukokuussa niinkuin on sovittu. Pelkään, että vaikka nämä ovat hyviä asioita, ei mun pieni pää pysy näissä isoissa muutoksissa mukana. Yritetään nyt kuitenkin mennä päivä kerrallaan ja muistaa että mielikuvitus luo pelkoja. Tästä taisi tulla nyt rehellisin postaukseni pitkään aikaan, olisi kiva kuulla minkälaisen vastaanoton se sinulta sai! Entä miksi juuri Sinä kirjoitat blogia mikäli sellaisen omistat? Mukavaa loppuviikkoa toivottaa Kristiina. 

12 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, kun tuntuu että olisin käynyt läpi samoja tunteita sinun iässäsi. Oikeastaan puhut kuin olisin minä muutamia vuosia taaksepäin! Itse en tosin kirjoittanut nettiin mutta tietokoneella pidin päiväkirjaa jossa käsittelin aivan samoja asioita ikään kuin se olisi ollut julkinen blogi. Se oli terapeuttista vaikka en koskaan niitä julkaissut.

    Kuitenkin, painin juuri samojen ongelmien kanssa. Masennusta ja kaksisuuntaista havaittavissa hyvin vaikken enää hoidossa käy mutta oppinut tämän kanssa elämään. Vieläkin tulee tosin hetkiä jolloin tunnen hukkaavani itseni ja identiteettini. Kai se on sitä että "huonoimpina" aikoina ei vastaa sellaista millaiseksi itsensä haluaisi kuvitella. Itse olen perfektionisti joka asiassa ja on vaikea vieläkin myöntää itselle että näin heikkoja jaksoja tulee.

    Vaikka olin ahdistunut monta vuotta näiden ongelmien kanssa niin silti koen että nuo kaikki on ollut tärkeä käydä läpi. Nyt kun luen taaksepäin kirjoittamaani (mikä ei ole aina kivas luettavaa ) huomaan että asioita katsoo taas uudesta näkökulmasta ja on edennyt siinä että hahmottaa eron sairauden ja itsensä välillä. Yritän kai sanoa että väliklä vaikka on vaikeaa niin älä ota joka päivää itsestäänselvyytenä vaan jokainen, se Huono ja turhauttavakin päivä on tärkeä ^^ voin sanoa että kokemusta tästä on ja ymmärrän sinua täysin ! Tsemppiä! Ja sori sekava teksti, vähän on lukihäiriö :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos paljon kommentista, mukavaa että kerroit kokemuksistasi! Olen kanssasi ihan samaa mieltä, vaikka välillä tuntuisi kuinka pahalta niin tälläkin on jokin tarkoitus ja on tärkeää käydä myös nämä hankalat jaksot läpi. Hienoa kuulla että olet oppinut tämän kanssa elämään, vaikka huonoja hetkiä olisikin, hurjasti tsemppiä sulle! <3 :)

      Poista
  2. Ihana et säkin teit tällasen blogipohdinnan, oli mielenkiintoista lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla että tykkäsit! :)

      Poista
  3. Pidän kirjoituksessasi siitä, että ole oma itsesi. Kerrot kun olet iloinen tai vähemmän iloinen. Kukaan ihminen ei ole täydellinen ja kaikilla meillä on omat ongelmat. Senpä takia sinun ei täytyisi miettiä mitä lukijat kirjoituksistasi ajattelevat. Tämä on sinun elämää ja kenelläkään ei ole varaa sinua moittia. Olen lukenut blogiasi kolme vuotta ja matkan varrella löytänyt itseni kirjoituksistasi. Iloitsen hetkistä kun sinulla kaikki on hyvin ja olen hengessä mukana kun on alamäkiä. Pidän totuudesta ja aitoudestasi. Itse kirjoitan blogiani terapian muodossa. En voi purkaa kaikkea pahaa oloani lämmäisiini, joten kirjoitan ne. Lähimmäiset lukevat kuulumisiani sieltä, jos en jaksa vastata viesteihin tai puhelimeen. Olen siellä oma itseni, enkä mieti mitä muut minusta ajattelevat. Minä olen minä ja enkä muuksi muutu. Kiitos Kristiina kirjoituksistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti ihanista sanoistasi, tosi kiva kuulla että olet blogini parissa viihtynyt noin pitkään! :) Kirjoittaminen on kyllä tosiaan kovin terapeuttista! Kaikkea hyvää sinulle! <3

      Poista
  4. Kirjottaminen on mullekkin parasta terapiaa :) ehkä tää viä paremmaks muuttuu

    http://harmaamaailmani.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Joo sitä se on kyllä mullekin, tsemppiä! :)

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoista lukea sun ajatuksia asiasta! :)
    Tykkään itsekin jakaa mun ajatuksia muiden kanssa, ja tulee myös käyttöä kuville mitä arjessa tulee nappaistua!

    ❀ Cinderella Days ❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva että tykkäsit! :)

      Poista
  6. Tällaiset postaukset on syy miksi luen sun blogia (: Oot niin oma ittes ja kerrot vaan just sen miltä susta tuntuu. Osaan samaistua hyvin, sillä oon miettiny omalta osalta kans millasta ulosantia annan muille ihmisille. Haleja ja kaikkea hyvää kevääseen! Terkuin, Tinka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu, kiitos paljon! Tosi kiva kuulla että tykkäät! :) Kivaa kevättä sullekin! <3

      Poista