Positiivisuus koetuksella

Heippa!  Mä yritän etsiä kaikista asioista aina ne hyvät puolet, mutta täytyy myöntää että viime aikoina munkin positiivisuus on ollut vähän koetukella. Olen koittanut keskittyä mukavampiin asioihin niin arjessani kuin täällä blogissakin, mutta ei Pitsisiivin kohti unelmia ole Pitsisiivin kohti unelmia, ellen välillä kirjoittaisi myös niistä elämäni kompastuskivistä.

Mulla alkaa toukokuussa psykoterapia traumaterapeutilla, jonka tarkoituksena on käsitellä nuoressa iässä alkanutta psyykkistä sairastuvuutta, osastojaksojen traumaattisia kokemuksia sekä saada välineitä oireiden hallintaan ja ennaltaehkäisyyn. Kelaa varten lääkärin täytyi kirjoittaa minusta lääkärinlausunto ja sitä varten taas lääkäri on tutkinut nyt tarkemmin tätä mun kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tutkimuksista ilmeni mulle vähän ikäviä uutisia, sain nimittäin kuulla että sairauteni onkin 1. tyyppiä eli sitä vaikeampaa sorttia, mikä tarkoittaa että sairausjaksot ovat niin hankalia että todellisuudentaju hämärtyy, ellei lääkitys ole kunnossa. Lisäksi sain vahvistuksen epäilyyni myös siitä, että sairauteni on tiheäjaksoinen, eli sairausjaksot vaihtuvat toiseen nopeaa tahtia, mikä tekee elämästä helposti yhtä vuoristorataa. Mulla jaksot ovat vaihdelleet aiemmin hyvin tarkalleen parin kuukauden välein, nyt tietysti toivotaan että tällä uudella lääkityksellä ne saadaan kuriin.


Mulla on tällä hetkellä tasainen jakso, mutta silti on päivittäin oireita eri sairausjaksoista vähän vaan lievempinä. Välillä vauhtia riittää ja elämä hymyilee ja sitten on taas näitä sumuisia torstai-iltoja kun istun tässä mutta olen kuitenkin jossain ihan muualla. Keskittymiskyky on nolla ja seinät kaatuu päälle. Kun oloni on poikkeuksellisen energinen siitä nauttimisen sijaan joudun epäillä alkavaa maniajaksoa ja kun aamulla herään uupuneena mietin meneekö tämä taas psykoottiseen masennukseen. Jos oloni on aamulla tosi hyvä ja energinen, mutta illalla masentaa pelkään että mielialani muuttuu sekamuotoiseksi, mikä on aina se kaikista huonoin vaihtoehto. Ihminen ei voi elää jatkuvassa pelossa, mutta hereillä tämän kanssa joutuu aina olemaan, mikä on tosi uuvuttavaa. Lääkkeet täytyy ottaa säännöllisesti ja muutenkin pitää kiinni arjen rutiineista, mikä rajoittaa elämää varsinkin viikonloppuisin. Jos hoitoa laiminlyö vähänkin, se kostautuu nopeasti.

Mä valmistun toukokuussa, eli tämän kaiken keskellä koitan vielä rämpiä läpi viimeiset koulu,- ja työharjoitteluviikot. Voin kyllä hyvällä omalla tunnolla sanoa olevani tosi ylpeä itsestäni, olin varma etten mä tule sitä valmistujaispäivää näkemään. Siltä se nyt kuitenkin vaikuttaa ja pikkuhiljaa saan alkaa näpertämään kutsukortteja juhliini. Eli asiat ovat olosuhteisiin nähden kuitenkin ihan hyvin. Tässä nyt on silti niin monenlaista, ettei blogiin nyt hirveästi riitä energiaa, mutta halusin kuitenkin tulla nyt vähän päivittelemään mun kuulumisia! Mukavaa loppuviikkoa toivottaa Kristiina! 

9 kommenttia:

  1. En osaa oikein muuta sanoa, kuin tsemppiä kaiken keskelle! Ole ylpeä itsestäsi ja suorituksistasi <3

    VastaaPoista
  2. Nyt olis blogikivaa tiedossa, käy tsekkaamassa sun sähköposti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, laitoin sulle viestiä takaisin! :)

      Poista
  3. Mä päädyin satunnaisesti selaan blogiasi ja apua kuinka söpö olet! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. heippa! sulla on niin kauniit ja tuuheat hiukset! voisitko tehdä postauksen, jossa kerrot hiusten hoitorutiineistasi, mitä tuotteita käytät, ja kuinka usein. Millä värjäät hiuksiasi ja millä ylläpidät punaista väriä hiuksissasi? Mistä ostat hiustuotteet? Minulla itselläni olisi haaveena saada punainen tukka, joten olisi kiva kuulla mitä tuotteita kannattaa käyttää sävyn ylläpitämiseksi. Hyvää kesää sulle Kristiina!

    VastaaPoista