Jouduin lopettaa työt

Ääni väristen soitin työnantajalle ja kerroin mun tilanteen, pakko se on vaan todeta ettei mun jaksaminen vielä riitä töihin. Olen tosi pettynyt enkä mä olisi halunnut sitä millään itselleni myöntää, vaikka jo heti ensimmäisenä työpäivänä tajusin, ettei tämä tule pidemmän päälle toimimaan. Kolme viikkoa siellä kuitenkin sinnittelin ja vaikka tämä päättyi näin olen tyytyväinen siihen että ainakin kokeilin. Kaikista helpointa kun olisi ollut luovuttaa ja jäädä suosiolla kotiin.


Mä olin jo henkisesti valmistautunut siihen että olen koko kesän töissä ja vähän nyt vaatii aikaa tottua siihen ajatukseen että olenkin taas ainakin toistaiseksi  kotona. Terapia mulla on kerran viikossa ja lääkärille mulla on nyt taas tiiviimmin aikoja, joten kovasti tehdään töitä sen eteen että mieliala saataisiin taas tasaisemmaksi ja ahdistusta siedettävämmäksi. Mun pitää heti tänään soittaa lääkärille ja koittaa saada hänelle aika mahdollisimman pian, jotta saadaan yhdessä miettiä että kuinka tästä nyt jatketaan. Kaikki raha-asiatkin meni nyt luonnollisesti ihan uusiksi, mutta kyllä me pärjätään. Mä oon kyllä niin siunattu kun mun ympärillä on niin paljon ihania ihmisiä, jotka pitävät mua pystyssä silloinkin kun tekisi mieli vaan luovuttaa, etenkin Tonista on ollut taas ihan korvaamaton apu. Kiitos kuuluu myös teille, edelliseenkin postaukseen sain niin paljon piristäviä kommentteja!

Oon tällä hetkellä niin masentunut ja uupunut etten meinaa aamuisin päästä sängystä ylös, varsinkin kun mun nukkuminenkin on ollut taas aika olematonta. Mun kuuluukin nyt levätä mutta ei sinne sänkyyn saisi jatkuvasti jäädä, sillä se vaan masentaa ja passivoittaa entisestään. Siispä otan käyttöön taas mun hätäkeinon eli leikin olevani osastolla. Se kuulostaa ehkä hassulta mutta oon kuullut muidenkin sitä tekevän. Rytmitän siis päiväni samanlaiseksi kuin osastolla eli herään joka aamu tiettyyn aikaan, syön säännöllisesti viisi kertaa päivässä ja yritän joka päivä kehitellä jotain luovaa tekemistä jota voisi verrata toimintaterapiaan yms. ryhmiin mitä osastolla oli päivittäin. Tämän avulla saan päivääni tarvitsemani rutiinit ja mulla on sellainen olo että olen saanut edes jotain järkevää aikaiseksi. Aina tuokaan ei onnistu mutta välillä on ihan ok vaikkei olisi koko päivänä jaksanut muuta kuin hengittää. Mukavaa alkanutta viikkoa, lupaan pitää teidät ajantasalla siitä kuinka mulla menee! 

20 kommenttia:

  1. Ihan ymmärrettävää että se harmittaa että jouduit lopettamaan työt kesken mutta pääasiahan on että sä yritit ja ennenkaikkea ymmärrät ja tunnistat milloin sun voimat ei riitä. Moni sinnittelis väkisin loppuun asti ja sais huomata sen jälkeen että ois entistä paskemmassa kunnossa ja ihan pohjalla. Sekin on vahvuutta kun uskaltaa kesken kaiken sanoa ääneen että nyt kiitos riittää.
    Kovasti voimia ja tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista sanoistasi! :) Joo mä olen pienen elämäni aikana polttanut itseni loppuun niin monta kertaa, että pikkuhiljaa olen alkanut tunnistamaan missä jaksamiseni rajat menee ja nyt tuli seinä vastaan.

      Poista
  2. On tosi hienoa että uskallat puhua oloistasi ihan suoraan. Harvemmin törmää noin rohkeisiin nuoriin naisiin. Ymmärrän jokseenkin miltä voi olo tuntua kun itsekkin "pienen" ikäni taistellut vuorotellen masennusta ja maniaa vastaan. Lääkitystä en tosin ole enää vuosiin suostunut ottamaan kun niistä ei minulle ole apua ollut. Toiminta on parasta terapiaa mulle. Toi osasto-kikka kuulostaa tosi kokeilemisen arvoiselle vinkille, kiitos siitä! :)

    Oikein valoisia ja aurinkoisia päiviä sinne sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti! <3 Ikävää kuulla että joudut näiden samojen ongelmien kanssa painiskelemaan, paljon tsemppiä myös sulle! Kannattaa tuota osasto-kikkaa kokeilla, itselläni toimii silloin kun tilanne ei ole enää ihan pahimmillaan! :)

      Poista
  3. Mulla on vähän semmonen käsitys, että on tärkeää kokeilla. Jos olisit vaan jäänyt kotiin, olis helposti voinut käydä niin, että annat itelles "luvan" olla sairas ja pystymättä. Nyt tiedät, että ainakaan täys työaika ei _vielä_ sovi sulle.

    Sekin pitää muistaa, että itelleen pitää olla armollinen. Ei haittaa, vaikka joskus sais vaan hengitettyä. Sekin riittää. Kunhan seuraavana päivänä sitten jaksaa jo vaikka käydä suihkussa ja pistää nokan hetkeksi pihalle. Kyllähän sitä ite aina tietää mitä voi ja mitä ei.

    Ja tuo uus ulkoasu on muuten tosi söpö <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ja kiva että tykkäät uudesta ulkoasusta! Hyvin sanottu oon sun kanssa ihan samaa mieltä, on tärkeää kokeilla ja jos ei onnistunut niin ollaan ainakin taas vähän viisaampia. Kun on voimia kerätty voidaan sitten yrittää taas uudestaan! :)

      Poista
  4. Sinä se jaksat keksiä tekosyitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta onneksi anonyymit tietää mun asiat paremmin kuin minä itse! Mukavaa kesää sulle! :)

      Poista
  5. Voimia ja tsemppiä Kristiina! ❤️ Oon hengessä mukana!

    VastaaPoista
  6. Ikävä kuulla, mutta toisaalta hyvä, että tiedostat mitä tällä hetkellä jaksat tehdä ja mihin sulla ei ole vielä riittävästi voimavaroja. Itsekin jouduin lopettamaan viime kesänä työt kesken kaiken (tosin en kertonut työnantajalle oikeaa syytä eli masennustani, kun hävetti niin paljon), enkä ole sen jälkeen ainakaan vielä uskaltanut ottaa itselleni yhtäkään työvuoroa ja tällä hetkellä oon edelleen sairaslomalla. Tulipa vuodatus, mutta ymmärrän sun tilanteen. Tsemppiä kuitenkin sulle tosi paljon jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, mukavaa kuulla että ymmärrät vaikka olen pahoillani siitä että joudut käymään näitä samoja asioita läpi. Hirmuisesti tsemppiä sullekin! <3 :)

      Poista
  7. Täällä toinen sairauslomalainen, vähintään vuoden loppuun oon vielä. Itekin oon tavallaan käyttäny tuota osastojuttua, samoihin aikoihin oon koittanu herätä, mennä nukkumaan, syödä ja ottaa lääkkeet kuin osastollakin tehdään, kun huonoina aikoina varsinkin syömiset menee mulla miten sattuu :/ Tsemppiä ja jaksamista paljon sulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin sulle! <3 Joo tuo osastojuttu on ajoittain tosi hyvä apu ja rytmittää päivää kivasti! :)

      Poista
  8. Täällä kanssa yksi joka joutui masennuksen ja uupumisen takia kuukausi sitten lopettamaan työt. Mulla oli takana pitkä sairaslomajakso ja ajattelin, että kyllähän mun jaksaminen riittää taas työelämään. Sain töitä ravintola-alalta ja alkuun tuntuikin, että mähän jaksan! Kiire, fyysinen ja muutenkin rankka työ alkoi verottaa todella paljon ja pian huomasin itkeväni väsymystä ja huonoa oloa ennen jokaista vuoroa. Työnantaja onneksi ymmärsi tilanteen, vaikka aluksi yrittikin kaikin keinoin pitää minut palkkalistoilla. On tärkeää huomata oma jaksaminen ja sen puuttuminen ajoissa, eikä siinä mielestäni ole mitään hävettävää, jos kertoo työnantajalle, ettei oikeasti vaan pysty tehdä sitä työtä. Tsemppejä sulle jatkoon ja hyvää kesää! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti ja samoin sulle! Hienoa että tunnistit ajoissa että nyt ei jaksa, niinkuin sanoit se on tosi tärkeää! Minunkin työnantaja ymmärsi tilanteen loppujen lopuksi tosi hyvin vaikka sitä hirveästi pelkäsin! :)

      Poista
  9. Mielenterveys asiat eivät ole tekosyitä! Yritäpä vaikka itse olla iloinen jos joku läheisesi kuolee? Jos muuten et koe ylitsepääsemättömän rankkoja päiviä senkin tunne vammainen😈 tämä siis sille ilkeälle anonyymille😝

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, joo mielenterveysongelmat eivät tosiaan ole tekosyitä mutta kaikki ei sitä tunnu ymmärtävän. :)

      Poista
  10. Tsemppiä! Sun pitää kuunnella nyt itseäsi ja omaa vointiasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, joo niin mun täytyy tehdä! :)

      Poista