Anoreksiaa ikävä?

22 elokuuta 2016

Joskus huonoina päivinä kaipaan sitä. Päivä päivältä pieneneviä numeroita vaa´alla. Sitä mieletöntä kontrollintunnetta kun voin täydellisesti hallita sitä mitä suuhuni laitan ja mitä en. Pientä heikotusta ja kylmyyttä, mutta mitäpä sekään on sen rinnalla kun vaan saan kutistua rauhassa. Jokainen huomautus laihtumisesta on kuin palkinto hyvin tehdystä työstä. Koko elämä koostuu kiloista, kaloreista ja ruokapäiväkirjoista. Kun väsyttää Ana palaa luokseni ja kuiskii korvaani suloisia valheita siitä kuinka kaikki olisi paremmin jos seuraisin häntä ja lopettaisin  taas syömisen.


Mä en enää mahdu xs-kokoisiin farkkuihin tai voi ostaa kaikkia vaatteitani lastenosastolta. En ole enää "täydellinen anorektikko" osastokierteessä nenämahaletkussa.  Mutta mulla on onnellinen parisuhde, omakotitalo rakastamani miehen kanssa, ammatti, ihania ystäviä ja paljon harrastuksia joita jaksan taas harrastaa kun annan kropalleni riittävästi polttoainetta. No, mitkähän asiat tässä elämässä ovat oikeasti arvokkaita ja mitkä eivät? 

Mä en usko että kukaan nainen on aina 100% tyytyväinen omaan kroppaansa enkä ole minäkään. Aina voisi olla vähän hoikempi ja kiinteämpi eikö niin? Mulla on tälläisiä päiviä tosi paljon liittyen mun syömishäiriötaustaan ja kun masentaa joudun tekemään välillä hurjasti töitä sen eteen etten palaisi huonoille tavoille.  Välillä se onnistuu paremmin ja välillä huonommin, mutta toipuminen on pitkä prosessi jonka varrelle väistämättäkin mahtuu myös niitä epäonnistumisia. Ja koska niitä on tähän masennusjaksoon valitettavasti mahtunut ihan riittävästi päätin kirjoittaa tämän tekstin muistutukseksi lähinnä itselleni siitä miksi haluan joka aamu valita elämän sairauden sijasta.

On muutama asia, jotka ovat auttaneet mua oman vartaloni hyväksymisessä. Mä en ole koskaan erityisemmin tykännyt käyttää housuja, mutta pitkään käytin aina farkkuja siitä huolimatta koska niin kaikki muutkin tekivät. Lopulta tajusin, että saan pitää hameita ja mekkoja päivittäin jos siltä tuntuu ja näinkin pieni asia helpotti mua suuresti! Kukaan ei pakota käyttämään sellaisia vaatteita jotka eivät tunnu hyvältä. Kannustan teitä kaikkia pitämään juuri sellaisia vaatteita kuin itse haluatte ja joissa tunnette olonne kauniiksi, sillä sekin voi jo tehdä ihmeitä itsetunnolle.
Liikuntaa harrastavat ihmiset ovat tutkitusti tyytyväisempiä omaan kroppaansa kuin liikuntaa harrastamattomat ja minä ainakin allekirjoitan tämän. Mä tykkään kävelylenkeistä luonnossa ja ilman säännöllistä ulkoilua tunnen oloni tosi epämukavaksi. Lenkkeily piristää, auttaa painonhallinnassa ja ruokakin maistuu paremmin hyvistä yöunista puhumattakaan. Niin ja heitä se vaaka roskikseen! Se kertoo vain yhden merkityksettömän numeron eikä sitä miten kaunis ja ainutlaatuinen ihminen sinä olet. Opettele sen sijaan kuuntelemaan kehosi lähettämiä viestejä, kaipaako se tänään enemmän lepoa vai liikettä?

Ehkä se kaikkein suurin apu on ollut mun poikaystävä. Me tavattiin juuri kun olin päässyt puolen vuoden osastojaksolta kotiin eli ihan täydelliseen aikaan! Hetkessä mun elämään ilmestyi anoreksiaa huomattavasti mukavampaa seuraa joka vielä näin kolmen vuoden jälkeenkin jaksaa päivittäin muistuttaa kuinka kauniilta näytän. Varsinkin huonoina päivinä nuo pienet sanat tuntuvat tosi arvokkailta! Mutta ei siihen välttämättä poikaystävää tarvita vaan päinvastoin jokaisella meistä on lupa rakastaa itseään ja olla kroppaansa tyytyväinen ihan itse! :)

Mä uskon, että joudun painiskelemaan syömishäiriöajatusten kanssa vielä pitkään ja päätös terveydestä sairauden sijaan täytyy jaksaa tehdä joka aamu uudestaan. Mutta tiedän, että elämä ilman syömishäiriötä tulee olemaan kaiken sen ponnistelun arvoista. Ruoka maistuu paremmalta kuin laihuus tuntuu, syömistä ei tarvitse ansaita eikä vaa´an lukema määrittele sun ihmisarvoa. Tavoitellaan mielummin elämässä niitä oikeasti merkityksellisiä asioita näkyvien luiden sijasta! Terveisin, Kristiina. 

14 kommenttia:

  1. Kaunista tekstiä♥ Tänkin pitäisi kaikkien lukea!

    Pikkusiskonblogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva että tykkäsit! :)

      Poista
  2. Ihanaa että sulta löytyy tollanen poikaystävä :) totta on, että liikunta tekee ihmeitä sille miten oman kropan näkee (satuin iteki just tällä viikolla miettimään aihetta blogissani :D). Tsemppiä kamppailuun, olet kaunis!

    Elämää tangolla ja sen ympärillä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti, joo Toni on kyllä parasta mitä mulle on ikinä sattunut! :) Kiva että oot huomannut ton saman liikunnan suhteen!

      Poista
  3. Mä en koskaan ennen ole kommentoinut mitään, mutta nyt on pakko! Tää sun postaus tuli ihan täydelliseen aikaan, käyn itsekin samanlaisia ajatuksia tällä hetkellä läpi. Kaipuu niihin entisiin sairaisiin tapoihin on hirmuinen. Mulla on ylioppilaskirjoitukset lähestymässä ja kaiken stressin alla syömishäiriöoireilu tuntuu ainoalta keinolta selviytyä.
    Kiitos sulle ihan hirmuisesti tästä tekstistä, oot niin hyvä pukemaan ajatuksia sanoiksi! Hyvää alkavaa syksyä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista sanoistasi, kiva että kommentoit! :) Joo mullekin sh on ollut se mihin kanavoin stressin ja ahdistuksen, kun mielessä on vaan kilot ja kalorit ei oikeita ongelmia tarvitse kohdata. Mutta terapian avulla olen päässyt käsittelemään niitä ikäviä asioita jotka purkautuvat sh-oireilulla ja kun sitä työtä jatkaa tarpeeksi kauan voi käydä niin että syömishäiriö jää ikäänkuin tarpeettomaksi ja siitä uskaltaa päästää irti! :) Hirmuisesti tsemppiä syksyyn!

      Poista
  4. Voi kun anoreksian voisikin noin vain hylätä ja unohtaa ne kaikki tyhmät toimimattomat käyttäytymismallit. Silti sh tulee vaikeina hetkinä ajatuksiin mukamas auttamaan, vaikka oikeastaan vain pahentaa oloa. Sullakin varmaan nää ajatukset puskee esiin vahvemmin masennuskautena? Mä oon listannut ihan paperille toiveita ja tavoitteita, joiden toteuttaminen ei onnistu jos ei ole tarpeeksi energiaa.
    Nyt tsemppiä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja samoin sulle! :) Joo sh-ajatukset ilmestyy mun päähän nimenomaan masennuskausina kun väsyttää eikä ole voimia taistella niitä vastaan. Tosi hyvä idea tuo lista, voisin sellaisen tehdä itsekin!

      Poista
  5. Ensinnäkin en tiedä, olenko koskaan sanonut, mutta sie olet ihan äärettömän kaunis <3 Toisekseen olen tosi iloinen, että olet päässyt vaikeista ajoista yli ja vaikka välillä tuntuukin, että vanhat tavat kolkuttelevat jossain aivojen perukoilla, olet pysynyt vahvana. Toivon, että jatkossakin pystyt elämään onnellista ja mahdollisimman tervettä elämää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti kauniista sanoistasi! Iloa ja aurinkoa päiviisi! :)

      Poista
  6. Ihana kirjoitus ❤
    Tiesitkö että susta hehkuu muutakin kuin vain se ulkoinen näkö, se on sellaista sisäistä ihanaa herkkyyttä ja se vasta onkin kaunista. ^_^

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tosi kauniisti sanottu, kiitos! :)

      Poista
  7. Todella kaunis postaus. Kuin suoraan omista ajatuksista vuoden takaa. Itse olen myös jo monia vuosia taistellut näiden mielensisäisten demonien kanssa, mutta loppujen lopuksi en vaihtaisi tämän hetken onneani pois. Olen parikymmentä kiloa painavampi kuin olin "täydellisessä" kropassani mutta jokaisen kilon myötä olen ollut enemmän oma itseni. Kroppani on naisellinen, jokseenkin pyöreä, mutta myös lihaksikas. Pitkä on ollut tie tähän asti ja samanlaisia anan kutkutuksia välillä tulee takaraivoon kun elämä ahdistaa. "Se olisi niin helppoa, vaan pari kiloa alas." Sitä kontrollia ja saavutusta toisinaan on ikävä. Onneksi vähemmän mitä enemmän olen tässä elämässä kiinni. Elämä on kaunis ja niin olet säkin Kristiina. Loppujen lopuksi kannattaa aina yrittää huutaa analle takaisin, että se on väärässä. Kyseinen väärä ääni ei koskaan pysty tuomaan samanlaista onnea kuin elämä. ♥ Sulla on tosi ihana ja mielenkiintoinen blogi!

    http://littlebitfinnish.blogspot.fi/

    Aloittelin itse taas kirjoittamisen jonkin aikaa sitten. Englanniksi tosin tällä kertaa. Bipon elämää ja ajatuksia. Saa käydä kurkkaamassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti kauniista sanoistasi, käyn kurkkaamassa blogiasi! :)

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan