Miten avoimesti voi kirjoittaa blogiin?

22 joulukuuta 2016

Heippa! Mä oon kirjoittanut tästä asiasta vähän ennenkin, mutta koska se edelleen mietityttää niin haluan palata vielä aiheeseen. Olen viime aikoina nimittäin miettinyt paljon sitä, että kuinka avoimesti uskallan tänne nykyään enää kirjoittaa. Nuorempana sitä ei juurikaan ajatellut vaan avauduin tänne milloin mistäkin mikä sitten kyllä välillä kaduttikin jälkeenpäin. Toisaalta, vaikka silloin sitä saikin joskus turpaansa ilkeiden kommenttien muodossa niin jotenkin kaipaan sitä tietynlaista vapautta kertoa niinkuin asiat on. Nykyään blogit kaupallistuvat entisestään ja niiden tekstit ovat usein hyvin siloiteltuja ja minä ainakin voin monen muun bloggaajan tavoin myöntää että se tuo välillä paineita olla samanlainen. Ihailen suuresti kaikkia niitä jotka pystyvät tästä huolimatta olla avoimia ja täysin omia itsejään ja toivon, että minäkin aina uskaltaisin.

Mitä henkilökohtaisemmista asioista kirjoittaa niin sitä ikävämmältä arvostelevat kommentit  ja vauva.fi keskustelut tuntuvat, on ihan eri asia kuulla ilkeilyä omasta mielenterveydestä, raha-asioista, läheisistä ihmisistä ja muista henkilökohtaisuuksista kuin että joku toteaa että ottamissasi asukuvissa on vääränlaiset kengät tai ettei mainostamasi kasvovoide ole niin tehokkaasti kosteuttavaa kuin mitä annat ymmärtää. Tiedän, typeristä kommenteista ei tarvitse välittää, mutta koska olen ihminen niin kyllä ne jää mieleen.


Olen ollut viime aikoina väsynyt ja ahdistunut ja olen yksinkertaisesti vaan halunnut suojella itseäni kaikenlaiselta ylimääräiseltä arvostelulta ja negatiivisuudelta mistä on seurannut se, etten meinaa uskaltaa kirjoittaa tänne enää mitään. Mitä pidemmäksi tauko blogista venyy sitä suurempi kynnys on postaaminen taas aloittaa. Olen kasannut itse itselleni paineita siitä miltä mun blogin muka pitäisi ehkä jonkun mielestä näyttää ja tunnen jatkuvasti riittämättömyyttä näiden kuvitteellisten vaatimusten edessä. Usein mietin, että onkohan tämäkään asia nyt postauksen arvoista tai saanko asiasta x nyt edes tarpeeksi edustavia kuvia. Mä oon pitkään suunnitellut etukäteen kalenteriin että mitä postaan milloinkin ja ajatellut että niin mä saan parhaan lopputuloksen, mutta oon nyt tullut siihen tulokseen että sellainen pakko tappaa mun luovuuden enkä väkisin vääntämällä saa aikaiseksi yhtään mitään. Kun taas on oikeasti asiaa ja inspiraatiota kirjoittaa niin tekstit syntyvät kuin itsestään. 

Tiedän, että joudun tämän asian kanssa tasapainoilemaan varmaan jatkossakin, mutta yritän nyt unohtaa kaikenlaiset turhat paineet ja bloggailla rennommalla otteella. Itsekin kun luen loppujen lopuksi mielummin sellaisia hyvällä tavalla vähän "kotikutoisia" tai päiväkirjamaisia blogeja, joissa näkyy aidosti kirjoittajan persoona kuin sitä valkoista kiiltokuvaelämää vaikka sitäkin tykkään selailla aina välillä. Muutenkin, jos kahdesta hyvästä pitää valita niin enemmän tykkään kuitenkin kirjoittaa kuin ottaa kuvia joten ei mulla edes riittäisi innostus minkään kuvapainotteisen muoti,- ruoka,- tai vaikka sisustusblogin pitämiseen. Kukaan ei ole valmis bloggaaja vaan jatkuvasti sitä virheiden ja onnistumisten kautta kehitytään, tälläisiä mietteitä tänään. Millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää, sorrutteko muut turhaan analysointiin ja kuvitteellisen täydellisyyden tavoitteluun? Mukavaa jouluviikkoa toivottaa Kristiina! 

6 kommenttia:

  1. Todella hyvin kirjoitettu postaus! Itsekkin pidän blogeista, missä kirjoittaja oikeasti tuo persoonansa esille, eikä vain niitä ruusuisia ja siloteltuja tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista kiva kuulla! Ihanaa joulunaikaa sinulle! :)

      Poista
  2. Anonyyminä kun bloggaa niin aika harvoin saa arvostelua osakseen. Kuitenkin aika usein tulee pohdittua että haluaisin kovasti bloggailla omalla nimelläni/kasvoillani, lähinnä siksikin että voisin esimerkilläni näyttää ettei mielenterveyden häiriöissä ole mitään hävettävää eikä niitä tarvitse piilotella nimettömyyden taakse. Päädyn kuitenkin aina lopulta lähinnä suojelemaan läheisiäni koska kirjoitan (nimettömänä toki) paljon ajatuksia myös heistä.

    Mun mielestä jokaisen tulisi saada kirjoittaa blogiin ajatuksensa juuri sellaisena kuin ne on. Valitettavasti kuitenkin aina jollakin tarvitsee olla jotakin pahaa sanottavaa eikä sille mahda kukaan mitään, niin kurjaa kuin se onkin. Toivon silti että saisit niitä positiivisia kommentteja sen verran enemmän että uskallat jatkossakin olla oma itsesi täällä ja kertoa asiat niinkuin ne on, koska loppujen lopuksi tämä on kuitenkin sinun blogisi. Itsekin luen mielummin niitä todellisuutta kuvaavia kirjoituksia kuin mitään kiiltokuvia, koska sitähän se elämä on, iloja ja suruja kaikissa väreissään, eikä pelkkää hattaraa. :p

    Ihanaa jouluviikkoa sinne myös! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Joo omilla kasvoilla kirjoittamisessa on puolensa ja puolensa, itsekin haluan tuoda esille juuri sitä ettei mt-ongelmiaan tarvitse häpeillä ja piilotella, mutta toki anonyymisti pystyy olla vielä vähän rehellisempi esimerkiksi juuri ihmissuhteista, mitkä jätän omassa blogissani lähes kokonaan pois sillä en halua että esim. perheenjäseniäni täällä aletaan arvostelemaan. Mutta tosiaan haluan uskaltaa olla jatkossa taas avoimempi, sillä kuten sanoit niin minunhan blogini tämä on ja saan itse päättään mitä tänne kirjoitan! :)

      Poista
  3. Ihana teksti ja ihana sinä! <3 On totta, että välillä on pakko miettiä, mitä uskaltaa kirjoittaa ja mitä haluaa muiden kuulevan. Tuntuu,että pitäisi kirjoittaa kovin henkilökohtaisesti, jotta blogi "menestyisi", mutta ei silti vuodattaa tänne kaikkea. Hankala tehtävä :/ Mutta joka tapauksessa jatka tällä tyylillä, oot huippu! <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos hirmuisesti, joo oot ihan oikeassa että välillä on hankalaa vetää rajat sille että mistä viitsii tänne kirjoittaa ja mistä ei. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta sulle! :)

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan